Suomen vesistöt olivat 1960-luvun lopussa paikoin surkeassa kunnossa. Noin puolet väestöstä asui lievästi tai pahoin likaantuneiden vesien äärellä. Pitkäjänteisen vesiensuojelutyön seurauksena vesien pistekuormitus on alentunut melkoisesti, ja aktiiviset vesiensuojelutoimet näkyvät nyt monien vesien tilan paranemisena.
Järvistämme jopa noin 85 prosenttia on tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Ongelmia vesien tilassa riittää silti edelleenkin. Rannikkovedet ja monet pienet järvet kärsivät rehevöitymisestä. Samoin jokivesistöt kaipaavat tilan kohentamista niin haja- ja jätevesikuormituksen kuin vesirakentamisenkin jäljiltä. Onneksi lähivedet ovat lähes jokaisen suomalaisen sydäntä lähellä. Lisäksi niiden arvo virkistyksessä, matkailussa sekä paikallisen ja alueellisen identiteetin ja talouskasvun vauhdittajana tunnistetaan yhä useammalla alueella.
Kuva: Virve Rinnola, Pirkanmaan ELY-keskus
Selkänojana alueelliselle vesiensuojelutyölle toimivat vuoteen 2021 ulottuvat vesien- ja merenhoitosuunnitelmat, jotka on valmisteltu laajapohjaisena yhteistyönä ELY-keskusten koordinoimana. Suunnitelmiin sisältyy noin 1000 vesien kunnostustoimenpidettä, jotka liittyvät erityisesti järvissä ja virtavesissä tehtäviin elinympäristökunnostuksiin ja sisäisen kuormituksen hallintaan. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmissa esitetään toteutettavaksi satakunta kalankulkua helpottavaa toimenpidettä. Valtio on rahoittanut hankkeita avustusten ja hallituksen kärkihankkeiden kautta, mutta lisää vastuunkantajia ja hanketoteuttajia tarvitaan.
Kunnostustoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan jatkossakin tiivistä yhteistyötä eri maankäytön sektoreiden välillä. Vesienhoitoon tarvitaan kokonaisvaltaista, valuma-alueet huomioivaa näkökulmaa, ja kunnostukset tulee toteuttaa aiempaa enemmän osana muita vesiä koskevia toimintoja, kuten luonnonmukaista maa- ja metsätalouden peruskuivatusta, kala- ja rapukantojen hoitoa ja tulva- ja hulevesiriskien hallintaa. Esim. metsätalouden tarpeisiin kehitettyä valuma-aluesuunnittelua tulisi hyödyntää laajemmin.
Siksi juuri nyt tarvitaan lisää alueellisia organisaatioita ja toimintamalleja, joissa osaaminen, resurssit, ja tahtotila tiivistyvät. Alueellisesta toiminnasta on hyviä kokemuksia eri puolilta maata, esim. lukuisat vesiensuojeluyhdistykset, säätiöt, ohjelmat ja hankkeet ovat tehneet erittäin arvokasta työtä oman alueensa vesien tilan parantamiseksi. Jokitalkkaritoimintaa on myös käynnissä useillakin alueilla. Siellä missä toiminta ei vielä ole organisoitunut, tarvitaan ensi tilassa yhteinen ”vesivisio.”
Ympäristöministeriön Antton Keto ja Jenni Jäänheimo. Kuva: Krista Thauvón, ympäristöministeriö
Rahaakin tarvitaan. ELY-keskukset kanavoivat valtion rahoitusta pienehköihin, paikallisiin hankeavustuksiin. Rahoitus on kuitenkin ollut jatkuvasti vähenemään päin, ja vesiensuojelun tulevaisuus maakuntahallinnossa on vasta hahmottumassa. Vuosina 2016-2018 hallituksen vesien- ja merenhoidon kärkihankkeen 8 miljoonan lisäpanoksen avulla on voitu tukea alueellisten verkostojen muodostamista ja uusien vesistökunnostusmenetelmien ja toimintamalien kehittämistä. Ne luovat pohjaa jatkotoimenpiteiden suunnittelulle sekä alueelliselle ja valtakunnalliselle yhteistyölle. Myös ravinteidenkierrätysohjelmat ovat tukeneet vesistöjemme ravinnekuorman vähentämistarpeita.
Hommat eivät siihen kuitenkin loput, vaan vasta alkavat. Voimansa yhdistävä laajapohjainen toimijajoukko voi etsiä myös rahoitusta uudenlaisista lähteistä. On tärkeää hyödyntää erilaisia kansallisia rahoituslähteitä sekä EU-rahoitusinstrumentteja, kuten Euroopan aluekehitysrahasto, Life-ohjelma, Interreg ja Horizon 2020.
Rahoituksen käyttöön saaminen vaatii kuitenkin asiantuntemusta, resursseja ja yhteistyöverkkojen rakentamista. Tämän tuon tueksi on valtionhallinnon rahoituksella laadittu rahatpintaan.fi-sivusto, ja perustettu SYKE:n koordinoima vesistökunnostusverkosto, joka välittää tietoa ja kokemuksia vesistöistä ja niiden kunnostamisesta. Tärkeintä on jatkaa keskustelua ja kokemusten vaihtoa – ja pitää tavoitteena ei enempää eikä vähempää kuin maailman puhtaimmat vedet!
Teksti:
Jenni Jäänheimo, Projektipäällikkö, vesien- ja merenhoidon kärkihanke
Antton Keto, neuvotteleva virkamies
Ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, vedet ja meret
Juttu on julkaistu alun perin Yhteistyöllä vesistöt kuntoon Ikaalisten reitillä -hankkeen tiedotuslehdessä.
