Ympäristötekniikan DI-opintojeni loppusuoralla pääsin harjoittelijaksi Pirkanmaan ELY-keskuksen vesiyksikön vesitaloustiimiin. Harjoitteluni liittyi virtavesien patorakenteisiin. Harjoitteluaikana tein sekä maasto- että toimistotyötä. Tein useita maastokäyntejä patorakenteille eri kuntien alueella Pirkanmaalla, mutta taltioin myös paperisia lupapäätöksiä sähköiseen muotoon ja tallensin maastokäyntien jälkeen rakenteisiin liittyviä tietoja ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmään.
Maastotyön tavoitteena oli käydä paikan päällä varmistamassa patorakenteiden olemassaolo, kuvata rakenteet, tarkastella rakenteiden kuntoa ja pohtia niiden vaikutusta kalankulkuun. Työssä pääsi näkemään hyvin erilaisia patorakenteita. Opettavaista oli huomata, että pienelläkin rakenteella voi olla suurikin vaikutus vedenkorkeuksiin ja -virtaamiin. Ja että yhden padon rakenne voi olla luonnonmukainen ja mahdollistaa kalojen kulkemisen, kun taas toinen pato voi estää täysin kalankulun. Jonkun rakenteen käyttötarkoitus oli taas saattanut muuttua alkuperäisestä tai sillä ei edes enää ollut edes mitään varsinaista käyttötarkoitusta. Patorakenteita on saatettu rakentaa esimerkiksi myllyjen ja sahojen yhteyteen, kuitenkin mylly-/sahatoiminnan päätyttyä on patorakenteita saattanut jäädä vesiin vielä pitkiksikin ajoiksi. Kartoituksessa olikin käyntejä myös sellaisiin kohteisiin, joissa on ollut aikanaan mylly-/sahatoimintaa ja oli epäilys, että vesissä olisi edelleen patoavia rakenteita.
Rakenteita oli hyvin erilaisissa paikoissa, metsien keskellä sorateiden päissä tai ihan pihapiireissä. Usein pihapiireissä sijaitsevien patorakenteiden omistajien kanssa tuli vaihdettua sananen, jos toinenkin, esimerkiksi patorakenteiden historiasta, käyttötarkoituksesta ja mahdollisista ongelmista, kalojen kulkemisesta ja esiintymisestä. Oli positiivista huomata, kuinka ystävällisesti kohteissa otettiin vastaan, esiteltiin rakenteita ja ehdittiin jutella sananen mm. edellä mainituista asioista. Oli myös mukava huomata, että kala-asiat kiinnostivat ja olivat tärkeitä.
Maastokäynneillä tärkeänä apuvälineenä toimi tabletilla käytetty ArcGIS Collector- paikkatietosovellus, jossa karttapohjalle oli alustavasti paikannettu patokohteita ja niiden tietoja. Koska pohjatyö, eli kohteiden alustavat sijoitukset karttapohjaan, oli tehty huolellisesti, oli sovelluksesta erittäin suuri apu padon luo suunnistamiseen. Joskus kohde oli hyvin kätkeytynyt maastoon, joten luottamus sovelluksessa olevaan sijaintitietoon oli tärkeää. Tietojen taltioiminen ja rakenteiden kuvaaminen onnistui myös kätevästi tabletin ja sovelluksen avulla.
Kesäharjoitteluaika oli monipuolista ja mieleenpainuvaa. Työkokemuksena varsin ainutlaatuinen ja opettavainen. Sain tietämystä lupa-asioista ja patorakenteista, mutta myös vahvistusta sekä suunnistus- ja kartankäyttötaitoihin että maastossa toimimiseen. Valokuvaustakin tuli harjoiteltua oikein kattavasti ja huomattua luontokuvauksen haasteet. Oli hienoa, että minuun luotettiin ja sain toimia hyvin itsenäisesti. Maastopäivät olivat välillä jopa hieman jännittäviä, koska jokainen kohde olosuhteineen oli omanlaisensa, eikä ikinä tiennyt mitä vastaan voisi tulla. Omien oletuksien vastaisesti maastossa ei kuitenkaan vilissyt käärmeitä, pörrännyt ampiaisia eikä punkkejakaan tarttunut matkaan. Peuroja sen sijaan tuli kohdattua näidenkin edestä. Suurempia ongelmia maastokäynneillä ei esiintynyt, mutta muutamassa kohteessa laidunkausi hieman hankaloitti padoille pääsyä ja kerran pääsi puntitkin hieman pahemmin kastumaan. Padolle kävellessä oli erittäin palkitsevaa kuulla veden kohina, josta pystyi jo näkemättä päättelemään, että pato olisi varmasti lähellä. Ja tietenkin oli todella hienoa lopulta löytää pato ja hengähtää hetkeksi kuuntelemaan veden kohinaa, nauttimaan luonnon hiljaisuudesta ja monesti kovin kauniista maisemistakin.
Kokemusta rikkaampana siis tämän kesän jäljiltä.
Mukavaa syksyä kaikille! 😊
Toivottaen harjoittelija Anni Kelola
