Entisenä porilaisena ja nyt nykyisenä tamperelaisena olen retkeillyt sekä Satakunnan että Pirkanmaan maakuntien vesistöissä 70-lukuisella retkiveneelläni ja päässyt tämän harrastuksen myötä lukuisiin keskusteluihin puuveneen kunnostuksesta ja historiasta. Luontevasti näissä keskusteluissa on useimmiten päädytty myös veneilijöitä ja mökkeilijöitä perinteisesti yhdistäneeseen aiheeseen vesien tilasta.
Ilmastonmuutos haastaa veneilyn
Viime aikoina vedenkorkeuden ja levätilanteen ohella havainnot sään ääri-ilmiöistä ovat nousseet selkeästi enemmän laiturikeskustelujen aiheiksi. Kasvanut huoli ei ole pelkästään kohdistunut myrskyjen ja tuulisuuden lisääntymisen myötä syntyviin arvaamattomiin veneilyolosuhteisiin; vesillä liikkumisen ohella lisääntyneet sään ääri-ilmiöt ovat vaikeuttaneet usein myös maalla liikkumista veden noustessa ajoväylille tai hulevesien tulviessa alikulkuihin. Tuttua on, että myös rakennukset ovat kärsineet hulevesitulvista aiheutuneista vahingoista. Ilmastomuutoksen vaikutukset näkyvät meidän kaikkien arjessa ja muutokseen sopeutuminen nousee yhä useammin yleiseen keskusteluun. Vanhaa sanontaa: ”vesi tulee ja menee” ei enää juuri kuule. Myös perustetta: ”vesi ei ole noussut tähän tasoon miesmuistiin” esitetään enää harvenevassa määrin. Veden korkeuden poikkeava vaihtelu ja rankkasateista aiheutuva todennäköinen hulevesitulvariski on selkeästi läsnä ja sen huomioon ottamista ja siihen varautumista edellytetään myös lain velvoittamana maankäytön suunnittelijoilta.
Vesien hallinta nousee keskiöön
Veneilyn kannalta sopeutuminen on helpompaa, mutta yhdyskuntiin kohdistuvien vaikutusten ja sen toimintojen kannalta sopeutuminen edellyttää entistä laajemmin tulvariskin huomioon ottamista. Tulvariskin hallinnan ohella myös hulevesien johtamisreittien ja imeytysalueiden riittävyyteen on tarpeen kiinnittää huomiota maankäytön suunnittelussa. Rankkasateista aiheutuvat lisääntyvät riskit edellyttävät varaamaan myös harvemmin toistuvia tulvatilanteita varten toimivat veden pintajohtumisreitit, mikä osaltaan liittyy yhdyskuntien toimintavarmuuden turvaamiseen.
Kaavoituksen edistämistehtävissä viranomaisena kiinnitän usein huomiota puuttuvaan hulevesivaikutusten arviointiin ja tässä yhteydessä riittävän laajaan koko vaikutusalueen kattavaan tarkasteluun. Erityisesti tiivistyvässä kaupunkirakenteessa vettä läpäisemättömien pintojen lisääntyessä korostuu hulevesivaikutusten hallinta kaavan suunnittelualueen lisäksi myös niiden ulkopuolisella valuma-alueella.
Käytännössä kysymys onkin: mistä vesi tulee ja mihin se menee. Monessa tapauksessa etenkin asemakaavoituksen yhteydessä jäävät vesistö- ja hulevesitarkastelut pienialaiseksi tai edelleen selvitettäväksi rakennusluvan yhteydessä. Tällöin on olemassa riski ennakoimattomista vaikutuksista toisaalla valuma-alueella. Hallitsemattomat vaikutukset saattavat kohdistua vesistön tilan ohella niin luontoarvoihin kuin virkistyskäytön edellytyksiin sekä huonoimmassa tapauksessa tuottaa mittavia omaisuusvahinkoja. Riittävällä ja ennakoivalla suunnittelulla edistämme hyvää elinympäristöä ja kykenemme sopeutumaan muutokseen.
Ylitarkastaja, Esa Hoffrén, Pirkanmaan ELY-keskus
Avainsanat: Pirkanmaa, Satakunta, Hulevesi
Lisätietoja:
