Arjessa talousvesi ja mökkiemme uimavedet ovat yleisimpiä veteen liittyviä keskustelunaiheitamme. Tämä kattaa kuitenkin vain pienen osan siitä vesijalanjäljestä, jonka me suomalaiset aiheutamme globaalisti. Tämän päivän maailmassa vesi on yksi vakavimmista tulevaisuuden kysymyksistä. Ellei veteen liittyviä arjen kysymyksiä onnistuta ratkomaan yhdessä, kohdataan kautta maailman vedestä syntyviä kriisejä ja sotia.
WWF:n raportti ”Suomen vesijalanjälki – Globaali kuva suomalaisten vedenkulutuksesta” on havahduttava ja ajatuksia herättävä katsaus veden käyttöön ja sen globaaliin ulottuvuuteen. https://wwf.fi/app/uploads/z/i/y/t2zi2zza3jpxr44qvrk5e2d/vesijalanjaelkiraportti_final.pdf
”Koko Suomen vesijalanjälki on 7 326 miljardia litraa vuodessa. Tämä vastaa 1 414 kuutiometrin vuosittaista tai 3 878 litran päivittäistä kulutusta jokaista suomalaista kohti, mikä on hiukan globaalia keskiarvoa (1 358 m3/ vuosi/asukas) suurempi. Runsaiden vesivarojen Suomessa kulutuksen vesijalanjäljestä lähes puolet (47 prosenttia) tulee ulkomailta.” Luvut ovat hurjia, koska keskimääräisesti asukas kuluttaa Suomessa noin 100 litraa vettä päivässä ja kauppa ja teollisuus mukaan lukien vesijohtoverkon mitoituksen perusteena on noin 3-400 litraa/henkilö/päivä veden käyttö. Kokonaisjalanjälki on raportin mukaan yli kymmenkertainen.
Ratkaisut eivät ole helppoja. Merkittävä osa vesijalanjäljestämme syntyy köyhillä elintarvikkeita tai puuvillaa tuottavilla alueilla, joista köyhimpiä ovat Induksen, Gangesin, Niilin, Eufratin ja Tigrisin valuma-alueet. Ostojen vähentäminen sieltä lisää köyhyyttä ja ostojen jatkaminen lisää vesipulan tuomia ongelmia.
Merkittävimpiä keinoja, joilla voidaan vaikuttaa sekä Suomeen, että ulkomaille suuntautuvaan vesijalanjälkeen, ovat kulutustottumuksellisia, logistisia ja teknologisia. Uskon. että huomion kiinnittäminen asiaan voisi synnyttää innovaatioita, joilla voisi olla iso merkitys kohdealueille. Uudenlaisten ratkaisujen kehittämien vaatii koko tuotantoketjun ja elinkaaren pohdintaa niin, että myös kaikkialta tuotantoketjussa ovat ihmiset mukana.
Maatalouden tuotteista ainakin suomalaisten kuluttamalla puuvillalla, riisillä, sokeriruo’olla, rapsilla, soijalla, rehukasveilla ja maissilla on merkittävä vaikutus vesipulasta kärsiville alueille.
Euroopan Unionin elvytyspaketissa on tärkeässä asemassa oikeudenmukainen ja vihreä toipuminen ja uudenlaisen kestävämmän talouden luominen. Pitäisin hyvin arvokkaana, jos instrumentin kautta voitaisiin olla luomassa myös vesijalanjäljen kannalta globaalisti kestäviä ratkaisuja ja niitä tukevia teknologioita.
Esa Halme, maakuntajohtaja, Pirkanmaan liitto
