Valikko Sulje

Talviaikaiset vesisateet tuovat vesistösäännöstelylle uusia haasteita

Vielä 20 vuotta sitten, siis ihan vähän aikaa sitten, ei Suomessa voitu kuvitella talvea ilman lunta. Etelässä pysyvä lumi tuli marras-joulukuussa ja pohjoisessa noin kuukautta aikaisemmin. Ja kyllä, lauhoja jaksoja saattoi tulla talven aikana ja joskus jopa jonkin verran vesisadetta. Lumet kuitenkin pysyivät yleensä maassa maalis-huhtikuulle ja pisimmillään jopa toukokuulle.

Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut valtava muutos. Mustaa joulua pidetään jo normaalina ja talvilomallakaan ei välttämättä ole enää lunta. Tämän kirjoituksen toisessa virkkeessä esiin tullut sana “pysyvä lumi” voidaan jo ottaa sanakirjasta pois. Muutosta voidaan tarkastella myös lukujen avulla. Kun ennen lumen vesiarvo, eli lumeen sitoutuneen veden määrä, nousi Tampereen seudulla keskimäärin 90 kiloon jokaista lumen peittämää neliömetriä kohti, alkaa 30 kilon alitus olla entistä tavanomaisempaa. Talvella 2020 lunta oli niin vähän, ettei voinut keväällä puhua mistään lumen sulamispiikistä. Lunta tuli ja meni pitkin talvea. Tänä vuonna ihan hämmästellään tätä lumen määrää ja pakkasten kestoa, vaikka ei tätä lunta kovin paljon ole edes satanut, jos sitä vedeksi muuttaa. Mitattu ei ole vielä tämän kirjoituksen valmistuessa, mutta arviot liikkuvat 20 ja 30 kilossa neliömetriä kohti. Höttölumi vie paljon tilaa, mutta ei sisällä kovin paljon vettä.

Vähälumisuuden ja lumettomuuden vuoksi monet vesistä riippuvaiset toimialat joutuvat muovaamaan (eli sopeuttamaan) toimintaansa uusiin olosuhteisiin. Näin myös vesistösäännöstelyssä, jonka juuret ajoittuvat Suomessa 50-70 vuoden takaisiin tarpeisiin. Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena on ollut pääasiassa vesivoiman tuottaminen ja tulvariskien hallitseminen, mutta viimeisten 20-30 vuoden aikana tarpeet ovat olleet entistä monimuotoisempia. Kannattaa lukea vesi.fi -palvelun vesitietopankkia (https://www.vesi.fi/vesitietokategoria/saannostely/), jossa on kerrottu monipuolisesti ja ymmärrettävästi vesistösäännöstelystä ja sen vaikutuksista. Ehkäpä tärkein anti tuosta paketista on se, että säännöstelytoiminta perustuu vesilain mukaiseen lupaan ja luvan muuttaminen on melko pitkä ja vaativa prosessi.

Näkymä talvisesta järvimaisemasta Lempäälän Koivunokalta vuonna 2015. Kuvaajana Diar Isid.
Lempäälän Koivunokassa vedenpinta odottaa vielä jäätymistä v. 2015. Kuva: Diar Isid

Kun talvisateet lisääntyvät ja sateet esiintyvät entistä enemmän vetenä, joudutaan vesistösäännöstelyä sopeuttamaan uudenlaisiin olosuhteisiin. Säännöstelypatojen kautta on jouduttu viime talvina juoksuttamaan enemmän, jotta vedenkorkeus ei nouse liian korkeaksi. Toisaalta säännöstelyn lupaehdot on aikanaan laadittu sillä oletuksella, että keväällä lumi sulaa ja tuo vesistöihin suuren tulvapiikin. Tästä syystä säännöstelijää pakotetaan lupaehdoissa laskemaan vedenkorkeutta, jotta varautuminen kevättulviin on riittävä.

Otetaan esimerkkinä Näsijärvi, jossa tulee lupaehtojen mukaan laskea vedenkorkeutta useita kymmeniä senttimetrejä talven aikana kevättulviin varautumiseksi. Näsijärven vedenkorkeutta säännöstellään Tammerkosken voimalaitosten avulla, joiden juoksutuskapasiteetti talvikuukausina on suurimmillaan noin 125 m3/s. Kun palataan ajatuksissa vuosi taaksepäin eli tammi-helmikuuhun 2020, voidaan muistella hankalaa talvea säännöstelyn ja tulvien ehkäisyn näkökulmasta. Järveen virtasi vähän väliä 25 m3/s enemmän kuin, mitä voimalaitoksista pystyttiin juoksuttamaan. Pahimmillaan tämä erotus oli jopa 75 m3/s, joten ilman tulvaluukkujen juoksutusta vedenkorkeus olisi noussut muutamissa päivissä vahinkorajoille koko järven alueella (Tampereelta Muroleeseen).

Joku kysyisi tässä kohtaa, miksi ei vaan juoksuteta tulvaluukut apposen selällään. Se olisikin helppoa, mutta juoksutusta miettiessä pitää ottaa huomioon 100 km Tammerkoskesta länteen oleva Kokemäenjoen varsi ja valtakunnan merkittävin Porin tulvariskialue. Mitä suurempia virtaamia, sen suuremmat riskit hyydetulville (lisätietoja: https://www.vesi.fi/vesitieto/talvinen-hyydetulva/). Eikä vedenpintaa saanut luvan mukaan jättää liian korkealle, koska lupaehtojen mukaan vedenkorkeus pitää viimeistään helmi-maaliskuussa laskea kevättulviin varautumiseksi.

Aluehallintovirasto antoi 12.1.2021 Näsijärven säännöstely-yhtiölle kahden vuoden käsittelyn jälkeen päätöksen, joka mahdollistaa vedenkorkeuden pitämisen korkeammalla lumimäärän ollessa vähäinen. Kun lunta on paljon, vedenpinta pitää kevättalvella laskea vettä juoksuttamalla ja siten varautua kevättulviin. Lupa saa lainvoiman 19.2.2021, jos ennen sitä ei päätöksestä valiteta hallinto-oikeuteen. Samansuuntainen päätös annettiin myös Pyhäjärvelle. Uusi lupa mahdollistaa joustavuutta juoksutusten suunnitteluun koko talven ja näin ollen päästään eroon turhasta vedenkorkeuden alentamisesta, jos siihen ei ole riittävää syytä.

Tulevaisuudessa ei voida sanoa, tuleeko luminen talvi vai lumeton talvi vai jotain siltä väliltä. Tästä syystä säännöstelylupien talviaikainen joustavuus on tärkein keino sopeutua ilmaston muuttumiseen. Kesäaikainen säännöstely on sitten toisen kirjoituksen asia.

Pirkanmaan ELY-keskus

Diar Isid, johtava vesitalousasiantuntija

Muuta aiheesta