Kohta on taas lokakuun loppu ja Kokemäenjoen vaellussiiat saapuvat illan hämärtyessä Lammaistenlahdelle
niin kuin ovat tehneet Harjavallan voimalaitospadon rakentamisesta asti. Kutuaika on käsillä. Muutama villi
yö ja uusi siikasukupolvi on saanut alkunsa. Näinhän se on mennyt vuosia, mutta vuodesta 2016 alkaen
lahdelle saapuessaan siika ei ole voinut olla varma, että saa viettää hekumallisia öitä lahdella, kun
vaihtoehtona on ollut myös herätä narkoosista kumihanskan tyhjentämänä.
Vaihtoehto saattaa kuulostaa tylyltä, mutta mitä on tapahtunut ennen ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun
pahin tokkura on helpottanut ja siika palaa t-ankkurimerkki selässä takaisin jokeen?
Ensiksi on uitava verkkoon. Haudottava mäti kerätään kudulle nousevista siioista. Tällä tavalla varmistetaan,
että emokalat ovat käyneet läpi luonnonvalintaprosessin ja ovat tarpeeksi kyvykkäitä selviämään
vallitsevissa olosuhteissa. Pyynti tapahtuu iltaisin. Verkkoja koetaan useamman kerran illassa, etteivät kalat
vahingoittuisi pyynnissä. Pyyntijakso kestää viikosta kahteen.
Pyydetty kala päätyy joko koiraiden tai naaraiden sumppuun odottelemaan kumihanskaa. Odotusaika on
päivästä kahteen viikkoon riippuen mädin juoksevuudesta. Sitten koittaa päivä, jolloin sumpun luukku
aukeaa, haavi nostaa poissa ja vintti pimenee. Kalat nukutetaan ennen käsin tehtävää lypsyä. Pari sataa
kalaa saa lypsystä muistoksi t-ankkurimerkin selkäänsä, jonka avulla saadaan ehkä tietoa kalan
myöhemmistä liikkeistä (https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/osallistu-
kalatutkimukseen/palauta-kalamerkki/ ). Lypsyn jälkeen kalat laitetaan vatsanahka lepattaen
virkoamisaltaaseen odottamaan vapautusta jokeen. Vapautukseen päättyy emokalojen rooli haudonnassa.
Lypsetty mäti hedelmöitetään ja siirretään suppilohaudontaan, jossa mäti pidetään läpi virtaavan veden
avulla jatkuvassa pienessä liikkeessä. Mätijyvien hiljainen liike jatkuu huhtikuun puoleenväliin, jolloin
poikaset ovat valmiita kuoriutumaan. Kuoriutumisajankohta pyritään säätämään vedenlämmöllä siten, että
se olisi mahdollisimman sama joessa kuoriutuvien poikasten kanssa. Koko poikaserä kuoriutuu reilussa
viikossa. Poikaset istutetaan jokeen heti kuoriutumisen jälkeen ja toivotaan, että ne saapuvat 3-4 vuoden
kuluttua runsain joukoin kudulle. Ensi lokakuussa voi taas arpoa mennäänkö kumihanskalla vai ilman.
Syksystä 2016 Harjavallan voimalaitoksen tiloissa on toiminut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hallinnoima
mätihautomo. Haudonnasta vastaa L-S Kalavesien Hoito Oy. Hautomo toimii kiertovesiperiaatteella, mikä
tarkoittaa, että haudonnassa kierrätetään samaa vettä suppiloiden läpi useampaan kertaan korvaten
kerralla vain osa kierrossa olevasta vedestä uudella. Siian lisäksi hautomolla haudotaan kokeiluluonteisesti
toutainta.
Vaellussiian lisääntymisolosuhteet Kokemäenjoessa ovat hankalat. Mädin hävikki Lammaistenlahdella on
suurta, kuoriutumisvaiheessa mätijyvistä on jäljellä alle 10 %. Hävikin syistä ja poikasten selviämisestä
enemmän täältä Padon alla on potentiaalia (https://vesivisio2050.fi/padon-alla-on-potentiaalia/ ).
Hautomon ideana on vähentää ihmistoiminnasta johtuvaa mätihävikkiä ja edesauttaa siikakannan
vahvistumista. Siinä onkin onnistuttu. Hautomossa mädistä selviää yli 70 %. Keväällä hautomosta kuoriutui
kuusi miljoonaa poikasta. Ensi syksynä kudulle voi nousta jo ensimmäiset hautomossa syntyneet siiat.
Toiveissa on, että syksyllä 2023 kudulle nousevien emojen määrässä näkyy jo hautomosta johtuvaa kasvua.
Juhani Salmi
Kalastusmestari
Varsinais-Suomen ELY-keskus
