Järvien pohjasedimentit koostuvat vuosituhansien aikana pohjaan kerääntyneestä materiaalista (sedimentistä) ja ne ovat arkistoja, joita tutkimalla voidaan tulkita alueen ympäristöhistoriaa (Kuva 1). Pohjaan hiljalleen kerrostuva sedimentti koostuu pääosin kiviperäisestä minerogeenisestä materiaalista, joka on peräisin maalta niin jokien kuin pintavaluman kuljettamana, ja orgaanisesta materiaalista, joka on saanut alkunsa järven sisällä tapahtuneesta tuotannosta esimerkiksi leväkukinnoista tai maalta valuman mukana kulkeutuneesta orgaanisesta aineesta. Lisäksi ilmaperäisen laskeuman mukana järveen laskeutuu hiukkasia, joiden alkuperä on tyypillisesti paikallisesta teollisuudesta, vaikka osa hiukkasista voi olla ilmavirtojen mukana kulkeutuvaa ainesta hyvinkin kaukaa.
Tämän vuoden helmikuussa Geologian tutkimuskeskus otti Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa sovitun tutkimuksen puutteissa sedimenttinäytteitä Sääksjärven syvänteistä (kuva 2). Sedimenttitutkimuksen tavoitteena oli selvittää järven rehevöitymiskehitystä ja raskasmetallien kuormitushistoriaa 70-luvulta alkaen. Sedimenttien ikämääritykset (ajoitus) mahdollistivat sedimentin ja sen kemiallisten ominaisuuksien historiallisen tulkinnan. Ajoitus perustui Tšernobyl ydinonnettomuudesta 1986 aiheutuneeseen Cesium 137 -aktiivisuusmaksimiin, joka on selkeästi nähtävissä sedimentissä (Kuva 3).
Vaikka Sääksjärven valuma-alueesta yli 60 % on metsää, joka tyypillisesti suojaa maaperää eroosiolta ja näin hidastaa sedimentaatiota, sedimentin kerrostumisnopeudet olivat suhteellisen korkeat ja samaa luokkaa kuin Etelä-Suomen savikkoisilla peltoalueilla olevissa järvissä. Tämä antaa viitteitä siitä, että ihmisen toiminta ja maanmuokkaus ja siitä lisääntynyt eroosio valuma-alueella ovat todennäköisesti lisänneet kiintoaineskuormitusta ja sedimentin määrää Sääksjärveen. Koska sedimentin alumiinipitoisuudet olivat myös suhteellisen korkeat, kiintoaineksen alkuperästä merkittävä osa on peräsin valuma-alueen hienorakeisia (mm. savi) mineraaleja sisältäviltä viljelysalueilta, savimineraalithan sisältävät alumiinia enemmän kuin muut maaperän päämineraalit. Sedimentin hiilipitoisuus on myös noussut tasaisesti 70-luvulta alkaen ja ainakin osa hiilen alkuperästä on peräisin järven sisäisestä tuotannosta (Kuva 4). Tuotannon ja hiilen lisääntynyt määrä sedimentissä liittyvät todennäköisesti lisääntyneeseen ravinnekuormaan viime vuosikymmenien aikana, joka on tullut esiin ELY-keskuksen tekemissä säännöllisissä vesistömittauksissa. Alueen teollinen historia ja Harjavallan sulaton päästöt ovat myös havaittavissa suhteellisen korkeina sedimentin metallipitoisuuksina noin 22-26 cm syvyydessä sedimentissä. Ilmalaskeuman mukana kulkeutuvan lyijyn pitoisuudet, jotka olivat yleisesti korkeimmillaan 70-luvulla ennen lyijyttömän polttoaineen käyttöönottoa, ovat myös selkeästi laskeneet Sääksjärven alueella.
Kirjoittajat: Erikoistutkijat Karoliina Koho ja Jari Mäkinen, Geologian tutkimuskeskus
Satavesi-ohjelman koordinaattori Anna Soirinsuon kommentti jatkotoimenpiteistä:
Sääksjärven sedimenttianalyysista saatujen tulosten perusteella alueelle tarvitaan hanke, jonka toimet kohdistuisivat mahdollisesti sekä järven sisäisen kuormituksen vähentämiseen esimerkiksi hoitokalastamalla että etenkin ravinnepäästöjen vähentämiseen Sääksjärven yläpuolisella valuma-alueella. Syksyn aikana pyritään muodostamaan hanke, jossa tehtäisiin konkreettisia toimia valumavesien ravinnekuorman vähentämiseksi. Hanketta muodostaessa käydään läpi eri vaihtoehtoja ja aktivoidaan maanomistajia ja potentiaalisia rahoittaja- ja tekijätahoja. Peltojen kipsikäsittelyn liittäminen kokonaisuuteen osana Kipsi-hanketta voisi niin ikään tuoda merkittäviä ravinnevähennyksiä pelloilta.
Satavesi-ohjelma järjestää seuraavan Kokemäenjoki-ryhmän kokouksen tiistaina 4.10.2022 workshop-muotoisena teemalla Sääksjärven alueen hankkeen suunnittelu. Kutsu tulee syyskuun alussa Kokemäenjoki-ryhmän jäsenille.
