Valikko Sulje

Patohommia ja muita kaivinkonetöitä latvavesillä

Talvisessa maisemassa kolisee, kun kaivinkoneen kauha osuu kiviin. Kulunut syksy ja talvi on ollut Kokemäenjoen vesistöalueen Vanajan ja Hauhon reittien latvavesillä aktiivista konetyön aikaa. Pelkkä kaivinkoneen ilmestyminen työkohteelle tuntuu jo pieneltä voitolta pitkien suunnittelu-, lupa- ja rahankeruuvaiheiden jälkeen. Parhaimmillaan Vanajavesikeskuksen tilaamia vesistökunnostusurakoita oli loppuvuodesta käynnissä yht´aikaisesti kolmella paikkakunnalla ja neljän koneen voimin. Jopa vuosia kestäneet valmistelutyöt alkoivat näkyä myös maastossa.

Syksyllä kunnostustoimet liittyvät pitkälti vesi- ja rantalintujen elinolosuhteiden parantamiseen kolmella matalalla ja umpeen kasvavalla lintujärvellä. FRESHABIT-LIFE-IP –hanke mahdollisti Pirkanmaan puolella kahden ja Kanta-Hämeen puolella yhden linnustollisesti tärkeän Natura2000-verkkoon kuuluvan järven kunnostustoimet. Pälkäneen-Valkeakosken Tykölänjärvellä kaivettiin luhdan halki kulkevan vanhan lasku-uoman viereen uusi uoma ja linnuille rakennettiin pesimäsaarekkeita ja -karikoita. Valkeakosken Saarioisjärvellä päästiin hyvään alkuun umpeenkasvaneiden luhta-alueiden ruoppauksissa. Ruopattava massa koostuu tummanpuhuvasta orgaanisesta mudasta sekä kasvillisuuden juuristosta. Molemmissa kohteissa kaivuutöiden ajankohta on lyhyt ja tarkoin määritetty. Ruoppausten ajoituksen valinnalla varjellaan järvillä viihtyvää viitasammakkoa. Saarioisjärvellä hyvin alkaneet työt jatkuvat vielä syyskuussa 2019. Sekä Tykölänjärvellä että Saarioisjärvellä kaivutyöt luovat uutta avointa vesipintaa, uutta rantaviivaa sekä toivottavasti hieman paremmin pienpedoilta turvassa olevia pesimäpaikkoja vesilinnuille. Tykölänjärvellä uusitaan myös järven luusuan pato. Vanha pato, jonka puutukeista tehty harja nousi ja laski roudan mukana, korvataan kiinteällä pohjapadolla. Pohjapato muotoillaan samalla sellaiseksi, että kalat pääsevät liikkumaan paremmin Mallasveden ja Tykölänjärven välillä.

Hämeenlinnan Hattelmalanjärvellä kaivettiin yksi avovesiuoma ennen joulua, urakka jatkuu kevättalvella vielä kahden uuden uoman avaamisella. Uomat rajaavat rantaluhdasta veden erottamat saarekkeet. Pakollisen uimareissun toivotaan vähentävän supikoirien intoa koluta sorsien ja muiden luhdalla pesivien lintujen pesiä pahat mielessään. Erikoislaatuiseksi Hattelmalanjärven ruoppausten toteutuksen tekee työmaata valvova arkeologi, jonka tehtävänä on katsoa, ettei kaivurin kauha osu mahdolliseen vedenalaiseen muinaisjäännökseen.

Lammin Ormajärven valuma-alueella kaivettiin syksyllä järveen laskevien purojen varsiin yhteensä 14 laskeutusallasta, joista osa oli kokonaan uusia, osa vanhojen altaiden kunnostus- tai parannuskohteita. Myös laskeutusallastyöt kuuluivat FRESHABIT-hankkeeseen. Laskeutusaltailla saadaan käsiteltyä pääosa Ormajärveen tulevasta tulovirtaamasta. Toivomme kuormituksen vähenemisen tukevan hyvin alkanutta järven ravinnepitoisuuden laskua ja mm. alusveden happitilanteen hyvää kehitystä.

Ja mitä kaivinkoneisiin tulee, kaikki edellä mainitut järvikohteet toteutettiin kelluvilla telaponttoonikoneilla. Ja koska työkohteet sijaitsevat kaikki vanhalla hämäläisellä kulttuurihistoriallisesti rikkaalla alueella, on kaikkien kohteiden suunnitteluvaiheessa, sekä esimerkiksi läjitysalueiden valinnassa, tehty tiivistä yhteistyötä museoväen kanssa.

Katumajärven Niemenlänojan laskeutusaltaan tyhjentäminen, kuva: Suvi Mäkelä.

Limittäin ja lomittain FRESHABIT -hankkeen töiden lisäksi syksyllä ja talvella tehtiin vanhojen laskeutusaltaiden tyhjentämistä Hämeenlinnassa sekä Kankaistenjärveen että Katumajärveen laskevien ojien varsilla osana Vesistökunnostus-PAKKA -hanketta. Toinen tyhjennettävistä altaista oli uudempi, toinen 1980-luvun lopulla tehty ja jo kaksi kertaa aiemmin tyhjennetty. Yhtä kaikki, molemmista saatiin ylös niihin kertynyttä sedimenttiä niin paljon, että kuorma-autolastien äärellä oli helppo todeta säännöllisen altaiden tyhjennystoiminnan tärkeys sekä se, että ainakin nämä altaat todella toimivat ja keräävät kiintoainesta tehokkaasti. Laskeutusaltaat saatiin tyhjennettyä kovalta maalta ja tavanomaisemmilla koneilla – tosin toisessa kohteessa tarvittiin pitkäpuomikonetta riittävän ulottuvuuden vuoksi. Ja toisessa kohteessa juuri alle osuneet sopivat pakkaskelit mahdollistavat koneiden pääsyn kohteen viereen. Koneet kun oli siirrettävä altaan äärelle ja kaivettu massa ajettava pois golfkentän huolella hoidetun väylän nurmikon yli!

Renkajoen patotyömaa, kuva: Suvi Mäkelä.

Tätä kirjoittaessa alkulauseen kolisevia konetöitä tehdään kahden padon kimpussa. Tykölänjärven luusuan pohjapadon maamassan sisään tuleva patolevy löysi monen kommervenkin jälkeen oikean korkeusasemansa tänä aamuna. Toinen patotyömaa on lähellä valmistumistaan Renkajoen varrella Rengossa. Siellä muutetaan vanha säännöstelyluukullinen myllypato kalan kulun mahdollistavaksi pohjapadoksi ja uomaa loivennetaan porrastamalla kiviä. Renkajoen patotyömaa on suuruuttaan tärkeämpi etappi elinympäristökunnostamisessa. Se on viimeinen alkujaan seitsemästä joen vapaan kulun katkaisseesta padosta. Patojen muutostyöt ovat vieneet aikaa kaikkiaan lähes 20 vuotta ja tänä keväänä ollaan pisteessä, jossa tämä yhteensä 24 km mittainen ja 41 m pudotuskorkeuden joki on avoin Renkajärven ja Haapajärven väliltä. Joessa esiintyvä luontainen taimenkanta lienee suurin hyötyjä, jos kalat oppivat käymään syönnöksellä uusia ravintomahdollisuuksia tarjoavilla järvillä. Patorakenteiden muutosten yhteydessä on lähiympäristöihin tehty myös taimenille kutusoraikkoja.

Renkajoen patohankkeet ovat osoitus vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuuksista, sitkeän ja erilaisia yhteistyö- ja rahoituskuvioita käyttävän pitkäjänteisen puurtamisen hyvistä lopputulemista. Hankkeet on saatu yksi kerrallaan valmiiksi ilman, että on ollut varmuutta seuraavan kohteen aikataulusta, rahoituksesta tai muista toteutumisen edellytyksistä. Kesällä nostamme maljan vapaalle Renkajoelle, ja paikalla on toivottavasti mahdollisimman monta henkilöä niistä yhteensä lähes sadasta aktiivista, joita työ on tavalla tai toisella koskettanut.

Kirjoittajat:

Suvi Mäkelä, vesistöasiantuntija, Vanajavesikeskus

Eeva Einola, projektikoordinaattori FRESHABIT-LIFE-IP –hanke, Vanajaveden alue, Vanajavesikeskus