Kesäisin vesistömme ovat tavallisesti monissa otsikoissa ja saamme usein lukea aiempia vuosia runsaammista sinileväkukinnoista. Tätä kirjoitusta kirjoittaessani olin samaisena aamuna lukenut Karjalankannaksella suljetusta suurkanalasta, jonka pelloilla on metreittäin kananlantaa, joka sieltä valuu jokia pitkin Itämereen ja rehevöittää entisestään huonossa tilassa olevaa mertamme. SYKE tietopalvelun antaman datan mukaan Kokemäenjoen purkautumiskohta Porin lähellä on ollut sameudeltaan huonointa mahdollista luokkaa viimeisimmän tiedon mukaan.
Itämeri on kaikessa kauneudessaan hyvin herkkä. Syrjäinen, mutta silti yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä laivareiteistä. Matala tuhansien haaksirikkoutuneiden laivojen viimeinen leposija. Vähäsuolainen vetensä ansiosta varsin uniikin merieliöstön koti, mutta samalla myös hyvin otollinen alusta uusille tulokkaille. Kaikki, mitä sisämaassa tapahtuu, vaikuttaa tähän ainutlaatuiseen mereemme. Runsaat sateet ovat yksi myötävaikuttaja peltojen ravinteiden päätymisessä eri reittejä pitkin Itämereen ja ovat pois pelloilla kasvavilta kasveilta. Hapettomat alueet Itämeressä eivät ole poikkeus, mutta niiden laajeneminen ja esiintyminen ovat lisääntyneet selvästi 2000-luvulla. Tämä johtuu rehevöitymisestä ja Atlantilta tulevien hapekkaiden suolavesipulssien muuttuminen yhä harvinaisemmaksi. Onkin hyvä, että monilla kansainvälisillä sopimuksilla pyritään suitsimaan sen käyttöä ja sinne päätyviä ravinnekuormia. Kysymys kuuluukin, että teemmekö tarpeeksi? Onko Itämeren tilan parantaminen kaikkien ympäröivien valtioiden agendalla yhtä korkealla kuin meillä Suomessa?
Todellisuudessa emme voi merta puhdistaa sinne jo päätyneistä myrkyistä eikä pidä syyttää yksittäisiä toimijoita alueella, mutta voimme yhteistyöllä vähentää sinne päätyviä ravinnekuormia ja myrkkyjä. Tähän pystymme suunnitelmallisuudella, sekä aktiivisella ja rautaisella työotteella. Tämän saavuttamiseksi meidän on myös tehtävä aktiivista yhteistyötä eri maiden toimijoiden kanssa.
Lähdetään yhdessä kokemaan Itämeren kauneus vastuullisesti!
Kirjoittanut: Mira Prykhodko, opiskelee ympäristösuunnittelijaksi (AMK) Hämeen ammattikorkeakoulussa
Kuvat: Mira Prykhodko
