Aimo A. ja Tuulikki Suominen kannustivat minua vesiensuojelutyöhön. Nyt jo edesmenneen Aimon kesiin kuului Kovesjärvi ja vieläkin nähdessäni etäällä olevan veneen näen heidät molemmat lipumassa yhdessä rakkaalla järvellään.
Nyt rannoilla on jo uutta sukupolvea ja ehkä vastoin aiempia odotuksiakin, uutta väkeä mökeille voidaan edelleen odottaa. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2017 tehdyssä selvityksessä 82 % nuorista ja 84 % mökin omistajista oli sitä mieltä, että vapaa-ajan asuminen tulee säilyttämään suosionsa tulevaisuudessakin. Nuorista 70 % piti todennäköisenä, että vapaa-ajan asunnoilla vietetty oma aika on kasvanut vuonna 2030. Vesien ääreen hakeudutaan myös virkistyksen, terveyden ja hyvinvointivaikutusten vuoksi.
Kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuuden sekä ilmastonmuutoksen ehkäisemisen puolesta toimiminen on globaali megatrendi. Ympäristön- ja vesiensuojelu onkin ehdottomasti tärkeintä, mitä tulevien sukupolvien ja toistemme eteen voimme tehdä.
Vesireittejä
Vesi reitittää elämäämme sen alusta alkaen. Olemme syntyneet vedestä, nousseet vedestä, olemme vettä, emme tule toimeen ilman vettä ja vesi on elämämme edellytys. Se on myös luonnonvara, josta syntyy pulaa. Veden merkitys elämälle tekee siitä miltei pyhää. Veden kiertokulku pitää huolta siitä, että olemme kytkeytyneitä toisiimme, tekomme vaikuttavat toisiin ja meistä jää jäljet, jotka tuntuvat toisissa.
Yhteistyöllä vesistöt kuntoon Ikaalisten reitillä -hankkeessa toteutuu toive siitä, että ihmiset, jotka ovat jo luonnon toisiinsa kytkemiä, ryhtyvät myös toimimaan reittiensä varsilla yhdessä vesistöjen parhaaksi. Työtä on paljon.
Kallista mutta kannattavaa
Edullisinta on, jos kunnostustoimiin ryhdytään siinä vaiheessa, kun rehevöitymiskehitys on vielä aisoissa. Kalleinta silloin, kun rehevöityminen on ehtinyt jo tapahtua. Järven kunnostaminen kestää yhtä kauan, kuin sen sotkeminenkin. Rehevöitymiskehityksen syyt tiedetään jo melko hyvin, mutta havahtuminen ajoissa on vaikeaa, ellei järvien ja virtavesien varrella vesien tilaa seurata aktiivisesti ja herätä toimimaan yhdessä.
Viranomaistahot eivät ole enää aikoihin vastanneet kunnostustoimista, vaan koko raskas kunnostuspaletti on jäänyt järvi-, virtavesiyhdistysten tai kalastuskuntien vastuulle. Haitankärsijänä on ollut luonnon lisäksi usein sellaisia tahoja, jotka eivät ole mittavassa määrin olleet vastuussa kuormittamisesta. Kustannukset lupineen ovat raskaita hoidettavaksi.
Virkistysarvon menetyksen voi mitata myös rahassa. Tässä palapelissä yhteiskunnallinen vastuu ei voi toteutua vain lupa- ja rahoitusprosessien muodossa, vaan vastuun voi katsoa kuuluvan myös yhteiskunnalle.
Toimiva viranomaistuki
Kun käytännön toimijat on pitänyt löytyä paikallisista tahoista, on kohtuullista, että yhteiskunta tarjoaa tukea työn aloittamiseen, verkostoitumiseen, tiedottamiseen, asiantuntijapalveluiden ja rahoituskanavien etsimiseen, yhteistyökumppanien hakemiseen ja kunnostushankkeiden tuloksellisuudesta huolehtimiseen. Viranomaistaho voi toimia primus moottorina ja kutsua työhön ja jossain määrin myös huomioida niitä ihmisiä, jotka sitoutuvat näihin tehtäviin.
Uskon, että Yhteistyöllä vesistöt kuntoon Ikaalisten reitillä -hanke yrittää nyt vastata näihin toiveisiin.
Parasta ympäristö- ja yhteiskuntaoppia
Oman lähijärven tilaan vaikuttaviin tekijöihin tutustuminen vie mielenkiintoiselle retkelle sekä lähihistoriaan että aikaan, jolloin järvet syntyivät. Kunnostustoimiin ryhtyminen avaa silmät sille, mitä on tapahtunut, millaisia päätöksiä yhteiskunnassa on tehty, ja miten niistä aiheutuneisiin vaikutuksiin on reagoitu. Se opastaa ottamaan selvää vastuista ja rahoituskanavista sekä tutustuttaa oikeuskäytäntöihin. Ihmetystä riittää!
Kunnostustoimiin ryhtyminen avaa ymmärrystä yhdistystoiminnan kiemuroihin, päätösten valmisteluun ja yhteistyön iloihin ja haasteisiin.
Todella mielenkiintoista on oppia lisää juuri siitä ekosysteemistä, jonka oma lähijärvi muodostaa. Oppia tuntemaan kasveja, kaloja, veden pieneliöitä. Oppia ymmärtämään, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nähdä miten juuri tämän järven valuma-alue omine piirteineen vaikuttaa juuri tähän järveen.
Loppumattoman mielenkiinnon lähde on omien havaintojen kytkeminen siihen, mitä satunnaiset vesinäytteet kertovat. Vähitellen saa lisää luottamusta siihen, että omat havainnot kertovat todella tarkemmin tapahtuvista muutoksista. Kun monet luvat edellyttävät ennakkoselvityksiä, saa niiden myötä myös avartaa omaa käsitystään siitä, miten ekosysteemi toimii. Tekemällä oppimista parhaimmillaan! Luontoharrastusta parhaimmillaan!
Vesiensuojelutyö opastaa myös retkelle kestävän kehityksen maailmaan. Se hoitaa myös omaa ympäristöahdistusta. Syntyy tekoja ympäristön hyväksi.
Toivotan kaikille mitä parhainta iloa ja kestävyyttä omien lähivesiensä suojeluun ja hoitoon. Nähdään verkostotapaamisissa!
Kuvassa on tekstin kirjoittaja Arja Pihlaja, Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry ja Kovesjärven vesien vesiensuojeluyhdistys ry. Kuva Virve Rinnola, Pirkanmaan ELY-keskus.
