Mitä ihmettä on ja ei ole kokemäenjoen alajuoksulla?

Mitä ihmettä on ja ei ole kokemäenjoen alajuoksulla?

Vuoden 2014 nikkelipäästö Harjavallasta Kokemäenjokeen paljasti kaksi pientä suurta ihmettä alueen jokiluonnossa: uhanalaisia vuollejokisimpukoita oli joen pohjassa suuria määriä ja alajuoksulla esiintyi yleisenä myös suutari, kalalaji, josta Kokemäenjoen alajuoksulta oli vain muutama havainto. Yli miljoona simpukkaa kuoli, ja ilmeisesti myös suutarit kokivat myrkytyskuoleman. Vuollejokisimpukat ovat ilmeisesti toipuneet ja samoin suutari, vaikka kattavaa tutkittua tietoa asiasta ei olekaan.

Vuoden 2017 öljypäästö ei puolestaan juurikaan vaikuttanut eliöihin, mutta haittasi merkittävästi tutkimusta, jossa selvitettiin siian poikastuotantoa ja poikasten elossa säilymistä. Samassa tutkimuksessa vuonna 2018 selvisi, että uhanalainen vaellussiika kutee paitsi Lammaistenlahdella Nakkilassa, niin myös Porin keskustan alueella – pieni suuri ihme sekin.

Pahemmilta ympäristövaikutuksilta selvittiin molemmissa tapauksissa osittain onnella, mutta pääasiassa siksi, että joki on niin iso ja sen suuri vesimäärä laimentaa ja puhdistaa virran tehokkaasti. Pienemmässä joessa vaikutukset olisivat olleet paljon suuremmat. Jäteveden laimentaminen on kuitenkin menneen ajan ajattelua, ja vastaavaa on syytä välttää jatkossa kaikin mahdollisin keinoin.

Jokivesi ja mm. siinä uivat kalat ovat puhdistuneet viime vuosien ja vuosikymmenten aikana melko hyvin. Ongelmana on kuitenkin edelleen elohopea, jonka pitoisuudet ylittävät EU:n ympäristölaatunormit ja elintarvikelainsäädännön raja-arvot etenkin suurissa ja vanhemmissa petokaloissa, joiden lihaan elohopea rikastuu ravintoketjussa. Ainakin joen kookkaita haukia ja kuhia on syytä olla käyttämättä ravinnoksi. Ne ovat myös tärkeitä populaatioiden poikastuotannon kannalta. Elohopea on ongelma useilla sisävesilläkin Suomessa, mutta Kokemäenjoen pohjaan aikoinaan kertyneet päästöt aiheuttavat edelleen lisäkuormitusta kaloihin.

Toinen aikaisemmista päästöistä aiheutuva ongelma on ns. nollakuitu, jota ennen syydettiin järviin ja jokiin paperi- ja sellutehtailta. Sitä on edelleen suuria määriä vesistöjen pohjissa, ja sen vaikutuksesta kalat maistuvat sellulta. Etenkin Pihlavanlahdella paikalliset ns. viikihauet maistuvat sellulta ja niiden liha on kypsennettäessä epänormaalin kovaa. Mereltä nousseet merihauet ja muut kalat ovat hyviä ja käyttökelpoisia, mutta niitä on välillä vaikea tunnistaa paikallisista yksilöistä.

Ongelmista huolimatta Kokemäenjoen alajuoksu on upea kalastusalue, jossa on potentiaalia kalastuksen kehittämiseen edelleenkin. Puitteita onkin parannettu hienosti Nakkilassa, jossa on tehty uusia laavuja, portaita ja kuivakäymälöitä kalastajien ja jokiluonnosta muuten kiinnostuneiden käyttöön. Lohta, taimenta ja kirjolohta pyydetään ja saadaan Kokemäenjoen koskista enemmän kuin mistään muualta Etelä-Suomesta.

Porin keskustaan rakennetaan parhaillaan jokikeskusta, johon tulee esteetön kävelyramppi veden partaalle. Sen valmistuttua siltä voi ilmeisesti myös kalastaa, mutta ongelma on se, että sillä kohdalla joessa ei ole juurikaan kalaa, vaan ”hot spotit” ovat muualla. Näiden kalakeskittymien kohdille olisi hyvä rakentaa kunnolliset heittolaiturit, jotta kalastaminen alueilla olisi helpompaa. Jokikeskukseen olisi hyvä sijoittaa invalaituri, josta pääsee tietynlaiseen veneeseen pyörätuolilla.

Selkeä kehittämisen tarve alajuoksulla on myös soutuveneiden rantautumis- ja säilytyspaikkojen puute. Soutelu ja soutuveneestä kalastaminen on rentouttavaa, kansanterveyden kannalta hyödyllistä ja päästötöntä virkistäytymistä, jota harrastetaan Kokemäenjoen alajuoksulla – pois lukien Nakkilan kosket – harmillisen vähän. Syynä siihen on osaltaan joen luonne, mutta myös puitteet, joita tarjotaan ainoastaan moottoriveneille.

Lopuksi vielä yksi ihme: vuoden 2018 koekalastuksessa alajuoksulta saatiin miekkasärki, itäinen tulokaslaji, josta ilmeisesti ei ole haittaa joen luontaiselle eliöstölle. Toutain on toinen kookas särkikala, jota joessa on luontaisesti, vaikka kanta on tällä hetkellä heikompi kuin takavuosina, jolloin sitä hoidettiin istutuksilla.

Ilkka Jussila
tutkija / suunnittelija, Porin kaupunki
Kokemäenjoen alajuoksun kalastusmatkailun kehittäminen (EMKR-hanke)

Kuva: ”Pieni ihme on, että soutuvene pysyy virrassa paikallaan varsin kevyesti ja Nakkilan koskilla ankkurin käyttö on kielletty.” Kuvaaja: Ilkka Jussila

Leave comment

Share via