Omaa vesijalanjälkeä miettiessä huomio kiinnittyy helposti siihen vesimäärään, jonka hanasta juoksuttaa tiskatessa, suihkussa käydessä, hampaita pestessä tai vaikkapa puutarhaa kastellessa. Tosiasia on kuitenkin se, että suomalaisen kuluttajan keskimääräisestä vesijalanjäljestä alle viisi prosenttia on suoraa vedenkulutusta. Loppu muodostuu piilovedestä, joka sisältyy ostettuihin, kotimaassa tai ulkomailla valmistettuihin tuotteisiin ja palveluihin.
Suomen koko vesijalanjäljestä kolmasosa koostuu tuontituotteiden sisältämästä piilovedestä. Yksittäisen tuotteen vesijalanjälki riippuu kuitenkin paljon siitä, missä ja miten tuote on tuotettu. Vesijalanjälki ei missään nimessä ole yksiselitteinen asia. Saman raaka-aineen kuten puuvillan, soijan tai naudanlihan vesijalanjälki voi olla hyvin erilainen. Kotimaisen lähituotannon ja vastuullisesti tuotettujen tuotteiden suosiminen on luonnollisesti paras ratkaisu, mutta ei toki ole aina mahdollista.
Vesitiedon kokoavan vesi.fi-palvelun kehittämisen yhteydessä sain tilaisuuden päästä kuulemaan SYKEn Kulutuksen ja tuotannon keskuksen asiantuntijoiden kiinnostavia pohdintoja aihepiirin ympärillä. Työn tuloksena vesi.fi-palveluun toteutettiin juuri julkaistu vesijalanjälkilaskuri, jonka tavoitteena on herätellä ihmiset miettimään omaa vedenkulutusta. Ainakin oma ymmärrykseni vedenkulutukseni erilaisista ulottuvuuksista aukesi aivan uudella tavalla. Erityisesti piiloveden, eli virtuaaliveden kulutus yllätti. Piiloveden laskennassa taustatietona on käytetty niin sanottua ympäristölaajennettua panos-tuotosmallia, joka kuvaa luonnonvarojen käytön, päästöjen, kulutuksen ja tuotannon välisiä suhteita.
Vesijalanjälkemme ei ole vain yksi numero, vaan siihen sisältyy myös erilaisia värejä. Käytämme pohjavesivaroja ja vettä järvistä ja joista. Tämä on jälkemme sinistä osuutta. Harmaa osuus muodostuu ympäristöön palautuvan jäteveden haitallisuudesta ja vihreä vesijalanjälki on viljelykasvien haihduttamaa sadevettä. Pyrkimyksissä vaikuttaa omaan vesijalanjälkeen on hyvä tarkastella kokonaiskulutuksen lisäksi harmaan vesijalanjäljen osuutta.
Omaan veden kulutukseen voi vaikuttaa monin keinoin. Harkittu veden käyttö, kierrätys, vesijalanjäljen huomioiminen ostopäätöksissä ja ruokahävikin minimointi ovat hyviä ja helppoja keinoja. Uusi vesijalanjälkilaskuri onkin oiva keino tunnistaa oman vedenkulutuksen sudenkuopat. Laskurin avulla voi tarkastella vedenkäytön muodostumista.
Tässä kirjoituksessa on käytetty taustatietona vesi.fi-palvelussa julkaistun Vesijalanjälki-teemasivun aineistoa, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Astu tästä vesijalanjäljille.
Kirjoittaja: Seija Rantonen, Projektipäällikkö, SYKE Vesikeskus
Kuva: www.vesi.fi
