Lähteillä ja muilla pienvesillä on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuuden ja vesitalouden kannalta. Monet kasvilajit, linnut, hyönteiset ja kalat ovat riippuvaisia pienvesien mahdollistamasta ekosysteemistä ja luonnonmukaiset purouomat myös tasoittavat virtaamia. Valtakunnallisten selvitysten perusteella on arvioitu, että luonnontilaisia pienvesiä on jäljellä enää vähän, varsinkin luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Tästä syystä onkin hyvä, että pienvesien arvostus on ollut viime aikoina nousussa.
Lähde on pohjaveden geomorfologinen muodostuma, joka syntyy, kun pohjaveden pinta leikkaa maanpinnan tason. Yleisimmin tunnettu lähdetyyppi on avolähde, joka on yksittäinen ja selvärajainen pohjavesiallas. Pohjaveden purkautumispaikkaan voi kuitenkin muodostua myös laajoja lähteikkökokonaisuuksia, jotka voivat käsittää avolähteiden lisäksi esimerkiksi lähdevaikutteisia noroja, puroja ja moninaisia tihkupintoja.
Hämeessä Kokemäenjoen valuma-alueella on hyvin edustettuna monimuotoinen harjuluonto kirkasvetisine lampineen ja lähteineen. Edustavimmat lähteet löytyvätkin usein juuri karkeiden maalajien alueilta, kuten harjujaksojen hiekka- ja soramuodostumista, sekä niiden reuna-alueilta. Näin ollen Hämeestä löytyy suhteellisen paljon erilaisia lähteitä, lähteikkökokonaisuuksia, lähdelampia ja -järviä.
Valitettavasti lähteiden luonnontila on kuitenkin heikentynyt, eivätkä läheskään kaikki kartoitetut lähteet ole enää luonnontilaisia tai edes luonnontilaisen kaltaisia. Lähteiden ja lähteikköjen tila on heikentynyt mm. maankuivatuksen seurauksena, joka muuttaa pienvesien elinympäristöjen hydrologiaa. Monet lähteet on myös muutettu aikojen kuluessa vedenottoa varten kaivoiksi. Lisäksi metsätaloustoimenpiteet muuttavat lähteiden valaistusolosuhteita ja näin ollen vaikuttavat lähteen elinympäristön luonnontilaan, jos varjostava puusto kaadetaan lähteen ympäriltä ilman riittävää suojavyöhykettä.
Lähteiset paikat ovat yleensä omaleimaisia ja ympäristöstään selvästi erottuvia elinympäristöjä, joita usein luonnehtii jatkuva pohjaveden ulosvirtaus. Pohjavesi on kirkasta ja ympäri vuoden tasalämpöistä, happipitoista ja mineraalirikasta. Tämä tarjoaa erityisen ekosysteemin esimerkiksi monille vaateliaille kasvilajeille sekä tietyille selkärangattomille eläinlajeille. Myös entisaikoina lähteet ovat olleet erityisiä paikkoja, joilla on ollut merkitystä puhtaan juomaveden lisäksi mm. uskonnon ja parantamisen näkökulmasta. Lähteiden suojelu onkin monessa mielessä tärkeää. Niiden tuhoutuminen muuttaa sekä luonnon elinympäristöjä että maisemaa, joko peruuttamattomasti tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa.
Kirjoittaja: Eeva Pudas, ympäristösuunnittelija, Hämeen ELY-keskus
