Kesämökkimme on Näsijärven saaressa, Teiskon Värmälän kylässä. Isoisäni hankki paikan vuonna 1958, josta lähtien se on ollut tärkeä kiintopiste perheemme elämässä. Saari on noin hehtaarin kokoinen ja mökkitonttimme käsittää saaren pohjoispään. Saaren mäntyä kasvava läntinen sivu avautuu järvenselälle, itäinen lehtipuuvaltainen puoli suojaisaan, ruovikoiden tilkuttamaan vesialueeseen. Saaren keskiosassa on niityksi kutsumamme pieni kenttä, joka vanhojen toimituskarttojen mukaan on aikanaan ollut peltoa. Saari onkin vuoteen 1919 asti kuulunut läheiseen maatilaan, joka on sitä hyödyntänyt monella tapaa: viljelysmaana ja laitumena, varmaankin myös rakennus- ja polttopuun ottamiseen. Olen monesti miettinyt, miltä saaren maisema on näyttänyt entisaikoina. Monet piirteet ja yksityiskohdat ympäristössä kertovat vuosikymmenten, jopa vuosisatojen ihmistoiminnasta ja näin muodostuneesta kulttuuriympäristöstä. Monesti vain kaikkein edustavimmat miljööt mielletään kulttuuriympäristöiksi, mutta tosiasiassa kaikki ihmistoiminnan jäljet ja niiden merkitykset tekevät ympäristöstä kulttuuriympäristöä. Sitä kannattaa siis etsiä kaikkialta jokapäiväisestä lähiympäristöstämme.
Kulttuuriympäristö on aina historiansa peili
Saaremme ohi on muinoin kulkenut lempääläisten vesireitti eräomistuksilleen. Näistä keskiaikaisista omistuksista Teiskon itäosissa on säilynyt asiakirjadokumentteja, ja eräät lähiseudun paikannimet muistuttavat tästä ikivanhasta kulttuurikerrostumasta. On esimerkiksi Herransaari, joka ei arveluista huolimatta olekaan saanut nimeänsä herrasväen kesänvietosta, vaan Lempäälän Herralan kylän eräomistuksista. On jännittävää ajatella, miten entisajan ihmiset osasivat suunnistaa sokkeloisilla järvireiteillämme. Ei ollut tuttuja taloja tai rantasaunoja laitureineen merkitsemässä maisemaa. Oli vain niemiä, saaria ja lahdelmia, toinen toisensa näköisiä. Eränkävijä osasi ne kuitenkin erottaa ja löysi omille mailleen. Karttoja ei ollut, mutta muistiin oli merkitty lukematon määrä paikkoja ja näkymiä ohjeeksi matkan varrelle. Mökkirannastamme voin katsella, kuinka kuikat iltaisin lentävät järven yllä kohti lahden pohjukkaa ja sieltä maakannaksen yli seuraaville järville. Näky on jokailtainen ja luultavasti toistunut samanlaisena jo vuosisatoja sitten, eikä sellainen ole voinut jäädä eränkävijöiltä huomaamatta. Vesilintujen lentoreittejä seuraillenkin he ovat löytäneet uusia mieluisia pyyntimaita ja -vesiä.
Näillä Näsijärven rantamilla maaperä on paikoin viljavaa ja kasvillisuus lehtomaista. Alueen lehdoissa kasvaa Hämeen lehtokeskukselle tyypillisinä kasveina muun muassa metsälehmusta, kuusamaa ja mustakonnanmarjaa. Ei olekaan ihme, että tällainen seutu on saanut pysyvän maanviljelysasutuksensa jo varhain keskiajalla. Varhaisimmissa 1540-luvun maakirjoissa mainitaan Värmälän ja viereisen Kämmenniemen kylän talot, joista useimmat ovat yhä olemassa. Tänne on muodostunut vesien äärellä kauniisti kumpuilevien peltomaisemien ja edustavan talonpoikaisen rakennusperinnön myötä arvokasta kulttuurimaisemaa. Pirkanmaan maakuntakaavassa sijoittuu Värmälän kylän ydinalue kauniin Valkeajärven ympärillä osaksi valtakunnallisesti arvokasta Viitapohjan kulttuurimaisemaa, Kämmenniemen kylän vanhat viljelysmaisemat osaksi Uskalin–Paavolan–Kämmenniemen kulttuurimaisemaa. Näissä maisemissa luonto ja ihmistoiminta ovat muodostaneet sopuisan kokonaisuuden.
Rantarakentaminen tiukasti säädeltyä
Rantarakentamista säädellään lainsäädännössämme tiukemmin kuin muuta rakentamista. Tarve tähän oli muodostunut jo 1960-luvulla. Tällöin lomarakentaminen rannoilla oli laajamittaisesti käynnistynyt, ja osaa rannoistamme erityisesti kaupunkien läheisyydessä uhkasi täyteen rakentaminen. Lainsäädäntöä uudistettiin 1990-luvulla luonnonsuojelulain uudistamistyön yhteydessä ja vielä vuosituhannen vaihteessa nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain säätämisen myötä. Rantarakentamisen sääntelylle lienee jatkossakin tarvetta, niin paljon erityisiä arvoja rantoihin liittyy – luonnon monimuotoisuus, maisema, kulttuuriympäristö, virkistys, ym.
Kulttuuri- ja asuinympäristöissä riittää tutkittavaa: rikas historia ja monimuotoinen luonto puhuttelevat
Oman mökkimme on rakentanut 1940-luvulla sen aikaisempi omistaja, tamperelainen autopeltiseppä Heikkilä. Hänen tekemänsä on osoittautunut kestäväksi, käytännölliseksi ja kauniiksi – ekologiset arvot huomioiden myös puhuttelevaksi. Myös lähinaapureiden mökit edustavat samaa tyyliä, eivätkä ne riko maiseman harmoniaa. Nämä lukemattomien muiden vastaavien kanssa edustavat tyypillistä rantarakentamisen kerrostumaa, itsessään huomattavaa sotienjälkeisen ajan kulttuuri- ja sosiaalihistoriallista ilmiötä. Tällaisessa maankäytössä ei ole ollut liiaksi tarvetta raivata puustoa tai muutoinkaan mullistaa maisemaa.
Entäpä miltä mökkisaaremme maisema näytti entisaikoina? Kun saari vuonna 1919 oli erotettu suutarin asuinpalstaan kuuluvana viereisestä maatilasta, jäi se vielä yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi laidunkäyttöön, ennen kuin päätyi kesämökkitonteiksi. Metsälaidunnuksen peruja saaren maisema oli pitkään puoliavointa ja valoisaa, kenttäkerroksen kasvillisuus paljolti ruohovartista. Sittemmin metsä on kasvanut paljon sankemmaksi, ja saaresta on oikeastaan tullut vanhaa metsää. Saaren männyt ovat melko tasaikäisiä, vuosilustojen perusteella lähteneet kasvamaan noin vuonna 1890. Ennen tätä lienee saari ollut tehokkaasti hyödynnetty ja vähäpuustoinen. Sellaisena kylien läheiset saaret on usein kuvattu 1800-luvun kuvataiteessamme. Nyt vanhat koivut alkavat yli satavuotiaina olla elinkaarensa päässä, mutta uutta kasvaa tilalle. Osa vanhoista koivuista on hyödynnetty saunapuiksi, osa on jätetty lahopuuksi luonnon monimuotoisuutta rikastuttamaan. Ehkäpä saaren maisema nyt – yllättävää kyllä – muistuttaa enemmän muinaisten lempääläisten täällä kohtaamaa kuin kertaakaan heidän aikojensa jälkeen.
Tämän kirjoituksen myötä haluaisin innostaa kaikkia tutustumaan omaan lähiympäristöönsä ja etsimään siitä merkkejä ennen eletystä elämästä. Niihin voi tutustua yhtä lailla kirjastossa paikallishistorioita lukemalla, arkistoja tutkimalla kuin lähiluonnossa retkeilemällä.
Ilari Rasimus
Ylitarkastaja,
kulttuuriympäristövastaava
Pirkanmaan ELY-keskus
Yhdyskunnat ja luonto -yksikkö
Tietoa kulttuuriympäristöistä
Museovirasto:
https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto
Pirkanmaan liitto, Pirkanmaan arvokkaat kulttuurimaisemat:
https://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/kulttuuriymparistot
Kansallisarkisto, Digitaaliarkisto, Maanmittaushallitus,
Historiallinen kartta-arkisto, Pitäjänkartasto:
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=137170.KA
