Syntymäkotini lähijoki oli pieni Kyröjoki Hämeenkyrön ja Mouhijärven (nykyisin Sastamalan) rajalla. Siinä opin uimaan ja kalastamaan. Äitini syntymäkoti oli aivan joen tuntumassa. Heidän talossaan majoittuivat ja ruokailivat keväisin uittomiehet. Sota-aikana myös äitini oli joella uittotöissä. Uitoista Rosenlewille ja muille yhtiöille vastasi Kokemäenjoen Uittoyhdistys.
Kokemäenjoen vesistön olemassaolon opin kansakoulussa. Paljon myöhemmin vasta tajusin, että lapsuuden jokeni oli osa Kokemäenjoen vesistön sivuhaaroja, osa Mouhijärven reittiä.
Kyröjoen historia
Keväisin Kyröjoki oli ollut kuin iso joki. Purouitot alkoivat jäiden sulettua ja jatkuivat kesään. Nukarinkulmalta ja Kintuksesta tukit uivat Hahmajärven, Mätikön ja Tupurlanjärven kautta Otamukseen ja sitten: Kulovesi, Rautavesi, Liekovesi, Kokemäenjoki. Tukit kulkivat ensin noin 30 kilometriä kohti Tamperetta, ja vasta Kuloveteen päästyään kääntyivät oikeaan suuntaan. Saattoi käydä niinkin, etteivät tukit yksillä sulilla vesillä Poriin asti ehtineet. Uitot loppuivat 1940-luvun lopulla. 1960-luvun alussa Kyröjoki perattiin ja sen kevättulvat saatiin rajattua omaan uomaansa.
Kokemäenjoki ja rata
Kokemäenjoella oli merkitystä myös raideliikenteelle. 1860-luvulla tutkittiin ratasuuntaa Tampereelta Poriin. Porilaiset halusivat ratansa kulkevan kaukana Turusta ja lähellä Tamperetta, jotta Porista tulisi Tampereen merisatama. Vuonna 1895 valmistunut rata kulkeekin jokilaaksossa. Rata on edelleen yksiraiteinen ja geometrialtaan haasteellinen. Väylävirasto teettää parhaillaan radan kehittämisen tarveselvitystä.
Sodan vaikutus Kokemäenjokeen
Ensimmäisen maailmansodan aikana Kokemäenjoella oli sotilaallinen merkitys. Venäjä pelkäsi vihollismaansa Saksan hyökkäävän Porin sataman kautta. Näsijärven suuret matkustajalaivat sekä hinaajat ja proomut määrättiin Satakunnan laivastoksi. Kun Satakundskaja Flotilja sai määräyksen purjehtia Näsijärveltä Kokemäenjokea Poriin, tuli sen upseeristolle hätä. Suomalaiset kertoivat silloin venäläisille, ettei se onnistuisi edes soutuveneellä. Höyrylaivoista Tarjanne kulkee edelleen Näsijärvellä. Kun sillä matkustaa, ei tule ensimmäisenä mieleen, että se oli joskus myös sotalaiva.
Kokemäenjoen ja Pori-Tampere -radan pohjoispuolella meni kevätalvella 1918 vapaussodan rintamalinja. Jokilaakso ja rata olivat punaisten hallussa. Kun valta vaihtui Porissa, niin paikalle tullut, valkoisen armeijan Satakunnan ryhmän päällikkö, kenraalimajuri Ernst Linder katseli kevätauringossa välkehtivää kaupunkia ja jokea: ”Edessäni levisi Kokemäenjoki täällä suunpuolellaan mahtavana, kevättulvien ja jäiden paisuttamana.”
Aina kun käyn Porissa, katson samalla tavalla ihaillen virtaavaa jokea. Silloin tunnen sen mahtavuuden ja elinvoiman, jota se antaa myös Pirkanmaalle.
Kotiseutuni Kyröjoki-sarja
Olen kirjoittanut neljä Kyröjoki-sarjan kirjaa omasta kotiseudustani. Paikalliset tarinat saavat laajemman ulottuvuuden, kun ymmärtää oman pienen jokensa olevan osa isoa vesistöä.
En kuitenkaan jaksa uskoa vähävetisen ja kapean Kyröjoen toimivuuteen Pirkanmaan maakuntakaavaan merkittynä melontareittinä. Melojalle käy kuin Venäjän Satakunnan laivastolle.
Jouni Koskela
Pirkanmaan liiton edunvalvontapäällikkö
