Iso-Kivijärvestä Keurusselkään laskevaa 20 kilometrin pituista Kupanjokea on aikojen saatossa muokattu ihmisen toimesta monin tavoin. Mylly- ja vesilaitostoiminta, maanmuokkaus ja -kuivatus sekä liikenne ovat vaikuttaneet joen rakenteeseen ja vedenlaatuun sekä muodostaneet vaellusesteitä. Voimakkaimpia muutoksia ovat kuitenkin aiheuttaneet tukinuiton edellyttämät koskialueiden perkaukset, joiden vuoksi myös yläpuolisten suvantojen ja järvien vesipinnat ovat laskeneet. Kaikkien 17 eri kosken muuttaminen suoriksi ja esteettömäksi uittoa palveleviksi ränneiksi ei voinut olla vaikuttamatta kalakantoihin. Koskialueiden monimuotoisuus ja kalojen suojapaikat vähentyivät ja heikentyivät radikaalisti. Luontaisen taimenkannan esiintymisestä Kupanjoessa ei ole ollut kuitenkaan varmuutta.
Suunnitelmasta toteutukseen
Vuonna 2015 valmistui Keski-Suomen ELY-keskuksessa suunnitelma Kupanjoen kunnostamiseksi, mutta kesti kuitenkin vuosi varsinaisten kunnostustöiden aloittamiseen. ELY-keskuksen, Keuruun kaupungin, Kalatalousalueen ja osakaskunnan rahoittaman hankkeen kunnostustyöt aloitettiin loppusyksyllä 2018. Olosuhteet kunnostusta aloitettaessa olivat erittäin kuivat. Näyttikin siltä, että joen yläosan virtaama olisi vain muutamia litroja sekunnissa. Ensimmäiset kosket Kupanjoen yläosalla olivat lyhyitä ja valmistuivat nopeasti. Koskialueille lisättiin runsaasti halkaisijaltaan 30-60 mm:n luonnonsoraa, joka toimii kutualustana taimenille. Soraikkojen lomaan tehtiin halkaisijaltaan noin 10-30 cm:n seulanperäkivistä suojaa tarjoavia lokerikkoja, jotka toimisivat piilopaikkoina soraikosta kuoriutuville taimenen poikasille. Sora ja seulanperäkivet oli ajettava metsään soveltuvalla traktorikalustolla jokiuoman varteen. Isommat kivet sen sijaan löytyivät helposti koskien reuna-alueilta, joihin ne oli aiemmin siirretty koskea peratessa. Isommilla kivillä on tärkeä tehtävä ohjata ja rikkoa virtausta ja olla tukena pienkivikolle. Kivet auttavat jääkannen muodostumisessa talvella sekä toimia maisemallisina ja isommille kaloille suojaa antavina elementteinä. Myös puuainesta lisättiin kohtalaisesti kivien sekaan. Puumateriaali oli helposti saatavilla jokeen kaatumassa olevista ja muuten kaivinkoneen tiellä olleista erikokoisista rungoista.
Taimenien esiintyminen toi motivaatiota kunnostustöihin
Työt oli keskeytettävä joulun alla talven jäädytettyä joen. Töihin palattiin syksyllä 2019, jolloin vesi oli jälleen todella vähissä. Pian kunnostusta jatkettaessa huomattiin joessa taimenen poikasia. Alkukesällä vastakuoriutuneina istutetut taimenet olivat kasvaneet noin 5-8 cm pitkiksi ja ilmestyivät uuden vaalean soraikon ja kivikon päälle välittömästi niiden valmistumisen jälkeen. Taimenen poikaset lisäsivät mielenkiintoa kunnostuksen vaikutuksien seuraamiseen, koska selvästi pystytiin havaitsemaan, miten kalat käyttäytyivät kunnostetussa uomassa ja minkälaisiin paikkoihin ne hakeutuivat.
Syksyn aikana kunnostettiin monen tyyppisiä koskia. Mielenkiintoisin oli Löytökoski, jossa uoma kulki noin 70 metrin matkan kallioon louhitussa uomassa. Kalliossa oli jonkun verran poteroita kalojen uida ja levähtää, mutta jyrkkyytensä vuoksi kallio oli taimenellekin vaelluseste. Kunnostajan näkökulmasta kohde oli haastava, mutta pala palalta kalatie rakentui lohkareista varsin luonnollisesti.
Vaellusesteen poisto edesauttoi taimenia
Yksi vanha, merkityksetön ja totaalisen vaellusesteen aiheuttanut majavanpato poistettiin Pitkäkosken niskalta. Ilmeisesti hetkellinen virtauksen voimistuminen sai taimenet liikkeelle, sillä välittömästi huomasimme kolmen 20-35 cm:n mittaisen yksilön uivan kaivinkoneen ohitse kohti ylävirtaa.
Kunnostus eteni koski koskelta kohti alavirtaa, lukuisten valmiiksi ajettujen sora- ja kivikasojen löytäessä paikkansa uoman pohjalta. Lisämateriaalin johdosta koskialueiden pohja muuttui huomattavasti monimuotoisemmaksi ja kuohkeammaksi, mikä varmasti palvelee kaloja ja vesieliöitä paremmin kuin tasaiseksi perattu ja kovaksi iskostunut vailla soraa ollut kosken pohja.
Kunnostustyöt valmistuvat syksyllä 2020
Syystulvien noustessa marraskuun puolivälissä, oli työt jälleen keskeytettävä. Näin ollen kolmelle alimmalle koskelle jäi noin kahden viikon työ syksylle 2020. Alimpana oleva Kuoharinkoski tulee olemaan erittäin merkittävä kohde taimenen elinkierron kannalta. Kyseinen koski on tällä hetkellä ajoittainen vaelluseste ja jakautunut jyrkkään yläosaan ja loivaan, kanavamaiseen alaosaan. Kahtia jakautuneisuutta häivytetään ja leveyttä sekä kivikkoisia suoja-alueita saadaan paljon lisää. Poikasistutukset alueelle jatkuvat, joten tervetuloa taimenet uuteen kotiin!
Pasi Perämäki
kunnostusaktiivi
