Nyt jo päättyneen Kokkeli-hankkeen taiteellisten prosessien tuloksia voi nähdä Kokemäenjoen varrella. Lounais-Suomen pisin joki virtaa Liekovedeltä Porin jokisuistoon asti yhteensä 121 km. Joen loppupäässä juuri ennen kuin joki yhtyy yhdeksi virraksi Pihlavanlahteen ja lopulta Selkämereen, virtaa kapea Huvilajuopa. Jokiuoman molemmin puolin sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määritelty huvila-alue, jonka vanhimmat huvilat ovat peräisin 1900-luvun alusta. Nykyisin osa huviloista ja mökeistä on muutettu pysyvästi talviasuttaviksi ja ajan mittaan myös yhteisö on uudistunut.
Kokkeli-hankkeen tavoite
Kokkeli-hanke lähti etenemään Kokemäenjokea vastavirtaan, ja Huvila- ja Hevosluodon alueet olivat ensimmäisiä kohteita alkuvuodesta 2018. Toimin tiiviissä yhteistyössä tutkija Vuokko Kemppi-Vienolan kanssa ja kehitimme malleja siitä, miten taide ja kulttuurikartoitus palmikoitaisiin yhteen. Kemppi-Vienola keräsi kulttuurikartoituskyselyllä tietoa asukaslähtöisesti. Haluttiin selvittää, mitä asukkaat arvostavat omassa ympäristössään. Toiveenamme oli, että taide ja sen osallistavat prosessit synnyttäisivät tilanteita, joissa omaa ympäristöä ja sen merkityksiä olisi mahdollista pohtia ja että pidemmällä tähtäimellä merkityksellisyys ja arvostus synnyttäisivät kiinnostusta oman elinympäristön ja maiseman suojeluun.
Jotta tavoittaisin yhteisön, oli luotava tilanteita kohtaamisella. Sain idean kesäpesästä, Huvilajuovan varrelle siirrettävästä kontista, joka toimisi kohtaamisten tukikohtana. Kontti sijoitettiin paikalleen aivan alkukesästä. Päivystin paikalla säännöllisesti, mutta juttusille uskaltautui vain muutama, joten alkupäivinä luonnostelin ja valokuvasin ympäristöä itsekseni.
Ihmiset innostuvat
Kontti sijaitsi aivan Vaasan valtatien alapuolella, sillan seinämät oli sutattu satunnaisilla töhryillä ja tageilla. Piirsin sillanseinämään kokeeksi itsekin ja siitä lähti ajatus kokonaisesta seinämaalauksesta. Varmistin maalausluvan, sain telineet lainaksi ja olin valmis maalaamaan, tosin vielä ilman ajatusta aiheesta. Se, että keikuin maalaustelineillä, oli riittävä muutos ja häiriö ympäristössä ja yhtäkkiä ohikulkijoilla oli kerrottavaa ja kommentoitavaa. Syntyi puhetta ja mielipiteitä siitä, miltä sillanalus näytti ja mitä siinä nykyisten sprayausten sijaan voisi olla. Luonnonkesäkukat ympärillä antoivat inspiraatiota ja kyselin ohikulkijoiden lempikukkia. Niinpä luonnostelin kielon, tulppaaneja, lumpeen, metsätähden, piharatamon jne. Kansallisen kaupunkipuiston kanssa järjestettiin 10.7. maalauspäivä jolloin halukkaat saivat tulla mukaan maalaamaan.
Häiriöllä avaus keskusteluihin
Kun yhtenä tavoitteena oli tavoittaa yhteisöä, niin tällä taiteellisella menetelmällä synnytettiin ympäristöön pieni häiriö, jonka avulla luotiin yhteyksiä ja keskustelunavauksia. Paikkalähtöinen osallistava taide muotoutuu aina kunkin yhteisön ja maiseman mukaan, itse näen tämän alkuajatuksena sille, miten pienillä eleillä voi vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja tuoda ilmi arvostuksensa.
Lintuparvi toiseksi kohteeksi
Joen toisella puolen, sillan alla on samanlainen leveä seinämä, jonka maalausaiheesta järjestettiin äänestys. Asukasyhdistyksen kokouksessa äänestettiin kolmesta erilaisesta luonnoksesta ja neljäs vaihtoehto oli se, että pinta jätettäisiin kokonaan maalaamatta. Kolme asukasta äänesti seinämaalausta vastaan ja 68 maalattavan vaihtoehdon puolesta. Nyt Hanhiluodontien sillanalusseinämää reunustaa Lintuparvi, jonka voi parhaiten nähdä vedestä käsin melontaretkellä. 61°30’30.0″N 21°45’16.8″E
Kokkelin taideprojekteihin voi tutustua verkkosivulla osoitteessa https://molluheino.fi/artprojects/
Marjo Heino
Taiteilija-tutkija Turun yliopiston maisemantutkimuksen Kokkeli-hankkeessa
Tietoa hankkeesta
Kokkeli (2018-2019) oli Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaineen järjestämä ja Koneen säätiön rahoittama tutkimushanke. Sen ytimenä oli Kokemäenjokilaakson asukkaiden ja yhteisöjen kuuleminen kulttuurikartoituksen avulla. Suunnittelun lähtökohtana oli sisällyttää taide mukaan kulttuurikartoituksen pariksi, koska sen ajateltiin olevan keino tavoittaa asukkaat, vahvistaa yhteisön omaa kokemusta ympäristöstään sekä lopulta saada asukkaat toimimaan, etsimään tietoa ja kiinnostumaan oman elinympäristön suojelusta.
