Asun myöhäisrautakautisen Pentin linnavuoren kupeessa Kokemäenjoen vesistöreitin Kuloveden rannassa. Kun astun ovesta ulos, olen historiallisessa seikkailudraamassa – en tarvitse siihen Netflixiä. Tuolta löytyi se viikinkiruhtinattaren hauta, josta syntyi Kalevala Korun Karkun riipus. Tuon lahden rannasta metallinetsijät löysivät muutama kesä sitten 1500 vuotta vanhan pronssisoljen, jota arkeologipiirit pitivät merkittävänä. Vastaavia löytöjä on Suomesta tehty vain muutama. Tuolla on Pohjolaa kristinuskoon käännyttäneen viikinkikuningas Olavin keskiaikainen kirkko, joka on yhä seudun tunnetuin matkailunähtävyys.
Kokemäenjoen suuri merkityksellisyys
Kokemäenjoen vesistö on kulttuuri- ja biodiversiteetiltään Pohjoismaiden huippuja. Se on maamme ensimmäinen valtatie, jota pitkin asutettiin maamme sisäosia jääkauden jälkeen. Keskiaikaisissa kartoissa Tyrvää eli nykyisen Sastamalan tienoo tunnettiin latinankielisellä nimellä Tyrvendes eli vesien portti. Vaikka maa on noussut ja uoma kaventunut, Kokemäenjoen nykyinenkin virtaama on yhä keskimäärin 240m3/s ja tulvahuipuissa jopa lähes 1000m3/s. Siitä riittää juotavaa myös Turun kaupungille. Valuma-alue ulottuu viiteen maakuntaan: Satakuntaan, Pirkanmaalle, Keski-Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle ja Kanta-Hämeeseen.
Kokemäenjoen virrat Suomen suurimpia
Teollistuminen ja vesivoiman valjastaminen antoivat Kokemäenjoen valtatielle uutta käyttöä. Merkitys kulku- ja kauppareittinä väheni mutta voimanlähteenä kasvoi. Lars G. von Bonsdorff kirjoittaa Nokia Osakeyhtiön historiikkinsa (1865-1965) ensimmäisessä kappaleessa näin: ”Kokemäenjoki on Suomen virroista suurimpia. Joen varsinaiseksi alkulähteeksi katsotaan Liekoveden lasku-uoma, joka on kahdentoista peninkulman päässä siitä hieman Porin satamakaupungin pohjoispuolella olevasta paikasta, missä virran vedet laskevat Pohjanlahteen. Tärkeintä kuitenkin on, että Pyhäjärven vedet ovat läpi hiekkaharjun puhkaisseet itselleen tien Kuloveteen muodostaen Nokianvirran, jonka koko putouskorkeus on 19,5 metriä. Ennen vanhaan, kun kohisevat vesimassat kiitivät lähes peninkulman mittaisessa, honkien reunustamassa jyrkkärantaisessa laaksossa, oli tienoo kuulu luonnonkauneudestaan, josta vieläkin saa aavistuksen.”
Jääkaudesta lähtien jokainen sukupolvi on jättänyt jokilaaksoon omat jälkensä. Myös meille vesistö mahdollistaa monenlaista juomavedestä ja virkistyksestä energiantuontoon ja elinkeinotoimintaan. Pidetään tästä ainutlaatuisesta luonnon- ja kulttuuriaarteestamme hyvä huoli!
Petri Rinne
toiminnanjohtaja, Leader Joutsenten reitti ry
Lisätietoja: Joutsenten reitistä
Vesivisio 2050:n virkystys ja hyvinvointi -teema
