Kun kova pakkasjakso osuu ajankohtaan, jolloin joessa on isot virtaamat ja joki on jääkannesta vapaa, alkaa joessa muodostua suppojäätä eli hyydettä. Hyydepadoista puhutaan, kun hyyde aiheuttaa tulvimista. Tulvimisen lisäksi hyyde voi aiheuttaa ongelmia myös vesivoimalaitosten käytölle. Mitä hyyde on ja miksi sitä muodostuu ja miten hyydepatoja Kokemäenjoella esiintyy?
Kun virtaama on suuri, ei joen pinnalle pääse kehittymään suojaavaa jääkantta edes kylmän sään vallitessa. Tällöin vesi voi pakkasjakson aikana alijäähtyä ja vedessä alkaa muodostua pieniä jääkiteitä eli ns. suppojäätä (hyydettä). Alijäähtyminen ei ole yleensä kovin voimakasta, koska jääkiteiden muodostuessa vapautuu lämpöä, jolloin veden lämpötila palautuu jäätymispisteen tuntumaan. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen ja nousevat vähitellen pintaan muodostaen suppolauttoja tai supposohjoa.
Jääkiteet voivat myös tarttua uoman pohjaan ja muodostaa pohjajäätä, joka pienentää virtausalaa ja voi aiheuttaa paikallista tulvimista. Suppojää voi myös tarttua rakenteisiin. Tiedossa on tapauksia, joissa hyyde on tarttunut vesivoimalaitoksen välppiin ja tukkinut kokonaan voimalaitoksen vesitiet. Virtauksen mukana kulkeva suppojää ja jäälautat voivat alavirrassa kasaantua jääkanneksi (dynaaminen jääkannen muodostuminen), tai painua jääkannen alle muodostaen ns. suppopadon, joka myös voi aiheuttaa tulvimista.
Kokemäenjoella hyyteen aiheuttamaa tulvimista on tavallisimmin joen keskiosalla Huittisten ja Kokemäen alueella Kyttälän ja Kiettareenhaaran varrella, Säpilänmutkan alueella sekä myös aivan joen alajuoksulla Porissa luotojen alueella. Keskiosalla tulvimisen aiheuttavat pohjajää ja suppopadot. Joen alajuoksulla tulvimista aiheuttavat lähinnä suppopadot jääkannen muodostuessa Pihlavanlahdelta ylävirran suuntaan.
Hyydejään aiheuttamia haittoja voidaan estää parhaiten oikea-aikaisella joen juoksutuksen säätelyllä sekä edesauttamalla jääkannen muodostumista jääpuomien avulla. Kokemäenjoella käytetään pahoina hyydetalvina ns. jäädytysajoa, jossa joen virtaamaa pienennetään pakkasjakson tullessa, jotta jokeen muodostuisi mahdollisimman tasainen ja yhtenäinen jääkansi. Jäädytysajon aikana vettä varastoidaan joen yläpuolisiin järviin.
Jäädytysajon ajoittaminen on tehtävä huolella, koska Kokemäenjoen yläpuolisten järvien rajallinen säännöstelykapasiteetti ei yleensä mahdollista monia yrityksiä. Vaarana on järvien vedenpinnan nouseminen liian korkealle. Jäädytysajon oikean ajanhetken valinnassa auttaa ELY-keskusten ja voimayhtiöiden henkilöstön monivuotinen kokemus asiasta. Tänä talvena koekäytössä on myös SYKEn vesistömallijärjestelmän yhteydessä toimiva jokijäämalli, josta toivotaan apuvälinettä Kokemäen joen alaosan hyydetilanteen hallintaan.
Jääpuomien avulla voidaan edesauttaa jääkannen muodostumista, kun virtauksen mukana tuleva jää pysähtyy puomiin ja jääkannen muodostuminen alkaa puomista ylävirran suuntaa. Jäät eivät kuitenkaan pysähdy puomiin, jos virtausnopeus on liian suuri. Tästä syystä jääpuomeista on yleensä hyötyä vasta kun virtaamaa saadaan pienennettyä.
Ilmastonmuutoksen yksi ennustettu vaikutus on, että Suomen talvet muuttuvat lämpimimmiksi ja sateisemmiksi. Tämä tarkoittaa jokien talviajan virtaaman kasvua ja joet myös pysyvät nykyistä pidempään ilman jääkantta. Tämä lisää mahdollisuuksia hyydetulvien esiintymiseen.
Joen jäätymisen havainnoinnissa voidaan käyttää apuna mm. drooneja. Oheisella Kymijoella 2018 kuvatulla videolla näkyy suppolauttoja, jotka ovat virtauksen voimasta pyöristyneet (lautasjää). Videolla näkyy myös pohjajäätä ja dynaamista jääkannen muodostumista.
Lisätietoja tulviin varautumisesta
Mikko Huokuna
Yli-insinööri, SYKE
