Vesihuollon haasteet ovat pinnan alla. Kun tieinfran kunto on lähes päivittäin otsikoissa, vesihuollon ongelmat tulevat esiin vasta kun jotain sattuu. Kaikki muistavat Nokian, monet Nousiaisten ja Äänekosken vesikriisit. Tällä hetkellä seurataan Petäjäveden kuivuudesta johtuvia vedensäästötalkoita. Kuitenkin myös vesihuolto tarvitsee pitkäjänteistä omaisuuden hallintaa ja laitosten toimintakyvyn turvaamista. Samalla on mahdollista kehittää alaa vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia on Suomessa 1100. Näiden lisäksi on satoja pienempiä vettä toimittavia laitoksia. Laitoksen koko ei ratkaise sen toimintakykyä. Meillä on monia erinomaisesti toimivia pieniä osuuskuntia ja toisaalta isojenkin kuntien laitoksia, joissa vaikkapa panostukset saneerauksiin ovat täysin riittämättömiä. Yleisesti ottaen alan huolena ovat laitosten osaajien puute ja resursointi. Murheena ovat myös puutteelliset tiedot mm. toiminnan riskeistä ja verkostojen sijainnista ja kunnosta, riittämätön varautuminen tulevaisuuden investointeihin sekä haluttomuus ulkopuolisten palvelujen käyttöön. Lopputuloksena lakisääteisetkään velvoitteet eivät aina täyty.
Kansallinen vesihuoltouudistus ratkaisemaan haasteita
Vuoden 2019 alusta alkaen on valmisteltu hanketta, joka kulkee nimellä Kansallinen vesihuoltouudistus. Tavoitteena on luoda yhteinen ohjelma, johon kootaan vesihuoltoalan uudistamiseksi tarvittavat ohjauskeinot ja toimenpiteet. Uudistuksella varmistetaan kaikille vesihuoltolaitosten asiakkaille turvallinen ja laadukas vesihuolto. Samanaikaisesti otetaan harppauksia kohti Suomen vesihuoltolaitosten ilmastoneutraaliutta ja resurssiviisautta hyödyntäen uuteen teknologiaan ja kiertotalouteen perustuvia ratkaisuja. Lisäksi edistetään Suomen vesihuolto-osaamiseen perustuvaa yritysten kansainvälistä liiketoimintaa.
Kuvassa 1 on esitetty karkeasti tilanne vesihuoltolaitoskentällä tällä hetkellä. Tavoitetilana vuonna 2025 on seuraava: tarvitsemme nykyistä enemmän vesihuoltolaitoksia, jotka vievät alaa eteenpäin, hyödyntävät uutta teknologiaa, panostavat tutkimustiedon hyödyntämiseen sekä ovat mukana tekemässä vesihuoltoalan työpaikoista kiinnostavia myös nuoremmille ikäluokille. Toisaalta on todettava, että laadukkaiden vesihuoltopalvelujen turvaamiseksi tarvitaan erityisesti pienten ja keskisuurten vesihuoltolaitosten toimintakyvyn kehittämistä. Lakisääteiset velvoitteet ovat vain yksi mittari, mutta jos niitäkään ei kyetä täyttämään, on todennäköisesti myös muussa toiminnassa parantamisen paikka.
On sanottu, että vesihuoltolaitosten rakennemuutos on ainut vaihtoehto toimialan kehittämiseksi – monen mielestä Suomeen riittäisi yhdestä kymmeneen vesihuoltolaitosta. Laitosten yhdistymiset ovat kuitenkin hankalia ja vievät usein paljon aikaa. Lisäksi tarvitaan myös muita tehokkaita keinoja riittävän osaamisen ja resursoinnin varmistamiseksi. Ne voivat olla vaikkapa ulkopuolista operointia, isännöintiä tai ison vesihuoltolaitoksen tarjoamia palveluja. Jo pelkästään eri puolilla maata aikaansaatujen onnistumisten esiin tuonti voi viedä asioita myös muualla eteenpäin.
Mitä seuraavaksi?
Kansallista vesihuoltouudistusta ovat valmistelleet kolme vesihuoltoministeriötä – maa- ja metsätalous-, sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöministeriö – sekä Suomen Kuntaliitto, Vesilaitosyhdistys (VVY) ja Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry (SVOSK). Lähiaikoina hanke organisoidaan virallisesti ja nimetään ryhmät ohjelman laatimiseksi ja toimenpiteiden edistämiseksi.
Ohjelman taustaksi laaditaan alan yhteinen tavoitetila, hyvän vesihuollon kriteerit. Lisäksi arvioidaan kevääseen 2020 mennessä vesihuoltolainsäädännön toimivuus, jonka jälkeen käynnistetään tarpeen mukaan lainsäädännön tarkistaminen. Jo nyt on tunnistettu monia mahdollisia säädösten tarkistamistarpeita varautumissuunnitteluvaatimuksista valvonnan työnjakoon. Tarkoitus on käydä läpi myös vesihuoltolaitosten talouden ja laadun regulaatiosta saadut muiden maiden kokemukset. Myös EU:sta tuleva uusi lainsäädäntö aiheuttanee lähivuosina tarkistustarpeita.
Keinot vesihuollon uudistamiseen ovat moninaiset. Pelkkä lainsäädäntö tai valtakunnallinen työ ei Suomen vesihuoltoalaa uudista. Ennen kaikkea tarvitaan alueellista ja paikallista halua panostaa tähän yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittiseen toimintaan ja samalla uudistaa alaa. Kunnan päätöksenteolla ja sitoutumisella on keskeinen asema. Yhteistyö muiden sektorien – vaikkapa energia- ja jätehuoltotoimijoiden sekä ict-yritysten kanssa – voi tuoda ihan uudenlaisia näkökulmia energiatehokkuuden parantamiseen, omaisuuden hallintaan tai kiertotalouteen.
ELY-keskuksella on tärkeä rooli vesihuoltolain valvonnassa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa ELY-keskuksen edistämisroolia: se voi tuoda alueen kunnat ja vesihuoltolaitokset yhteen sekä edistää yhteistyötä tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa. Se voi edistää ja myös taloudellisesti tukea innovatiivisia hankintoja, kokeiluja ja kansainvälisiä kumppanuuksia. ELY-keskus on tärkeässä roolissa ylikunnallisen tai ylimaakunnallisen yhteistyön aikaansaamisessa.
Tärkeimpänä tavoitteena on, että vesihuollosta puhutaan myös silloin kun hanasta tulee hyvälaatuista vettä.
Minna Hanski
maa- ja metsätalousministeriön vesihallintoneuvos
puh. 040 183 8101
