Kun valitset yhden peratun joen ja kerrot sen tarinan, niin huomaat kertoneesi monen joen sekä virtaveden uoman tarinan. Olet yhtäkkiä keskellä historiaa, jossa elossa pysyminen on ollut raakaa työntekoa. Siinä yhtälössä ei esimerkiksi mietitty, että penkalle jäänyt raakkupopulaatio puhdisti ja suodatti vettä meille kaikille. Mitä tapahtui vesihabitaatille, kun uoma sai uuden muodon niin pituus- kuin poikkileikkaussuunnassa? Virtaama muutettiin kivet poistamalla ja esteet raivaamalla, kaltevuus uomalle laskettiin ihmisen tarkoitukseen sopivaksi.
Enää emme kamppaile ravinnon saannin eteen. Olemme ratkaisseet ravinnontuotantomme tehokkaasti, voimme keskittyä muihinkin asioihin kuin hengissä pysymiseen. Annetaan nyt hetki ajatusaikaa vesistöillemme ja etenkin virtavesillemme. Tulet huomaamaan, että kirjoitustyyli ei ole tieteellinen vaan osin pohtiva ja ihmettelevä, mikä on luonnollistakin, sillä olen opiskelija.
Virtavedet kuljettajina
”Uomalla tarkoitetaan jokea, puroa tai rakennettua kanavaa, jossa vesi virtaa painovoiman ajamana.” Näin alkaa Hydrologian perusteet materiaali uomien virtauksesta. Vesi kuluttaa ja kuljettaa, hienoaines pysyy mukana kuljetuksessa turbulenssin ja sekoittumisen välityksellä. Pohjakuormituksessa pohjan hiukkaset vierivät pohjaa pitkin, saattavat hypähtää mukaan virtaan, mutta vajoavat taas pohjalle. Ne ovat raskaampia eivätkä pysy virtauksessa samalla tavalla kuin hienoaines.
Mistä kiintoaineskuorma sitten koostuu Suomessa? Se koostuu maan pinnan pintakerrosvalunnasta, uoman pohjan pohjakuormituksesta ja teollisuus- sekä asumajätteistä. On olemassa luonnollista rapautumista, joka on hidasta, ja ihmisen aiheuttamaa rapautumista (muun muassa perkaukset), joka on nopeaa. On siis merkitystä sillä, onko aines vain uomasta vai huuhtoutuuko uomaan lisää ainesta valuma-alueelta. Uusi uoma vie maata mukanaan ja sisältää koskia. Pohjaeroosion vaikutuksesta syntyy V-laaksoja, joiden pohjalla virtaa vesi. Reunaeroosio aiheuttaa laakson levenemisen ja vanha joki mutkittelee jo runsaasti. Virtavesiuoma oikenee luonnostaankin, ennen kuin taas aloittaa kaareilun. Kaareilu alkaa esimerkiksi sillä, että uomaan kaatuu lahopuu tai myrsky kaataa puun uomaan. Myös kivet ja kallio muokkaavat virtaamaa ja tätä kautta uomaa. Veden määrä elää vuodesta toiseen ja vuodenajasta riippuen. Hidas virtaama ei jaksa nostaa kiintoaineskuormaa mukaansa. Tulva taas ottaa mukaansa jo olemassa olevan, kaapaten rannoilta lisääkin mukaansa. Hienompi aines lähtee mukaan ”pienemmällä vaivalla” kuin raskaampi aines.
Joen valuma-alue on kooltaan siis yli 100 km2. Purot ovat valuma-alueeltaan alle 100 km2 voiden olla jopa joki alajuoksullaan, vaikka alkupiste olisikin esimerkiksi lähdeperäinen puro. Puron valuma-alueella ei ole alarajaa. Alle 10 km2 valuma-alue voi olla noro tai puro, mikä pitää selvittää maastokäynnillä. Tiesitkö, että noroa ei lueta vesilain mukana vesistöksi, mutta se on suojeltu vesilaissa (VL 3:2 ja VL 2:11)? Noro on siis suojeltu vesiluontotyyppi. Niitä löytyy enää lähinnä pohjoisimmasta Suomesta, ei Etelä-Suomesta.
Puron ympärivuotisen virtaaman indikaattori on esimerkiksi pohjasimppu, joka viestittää kohtalaisen vakaista olosuhteista. Pienvesiopas (Tolonen ym., 2019) kuljettaa lukijansa puroympäristön monimuotoiseen maailmaan ja kertoo hyvin kuvaavasti näiden pienvesien elinvoimaisuudesta. Purot ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä kanssa. Etenkin maanviljelysalueilla on puroja varjostava ja pienilmastoa luova puusto poistettu, uomia on myös perattu.
Noron erottaa purosta se, että se kuivuu säännöllisesti. Noron kasvusto ja eliöstö on samanlainen kuin purojenkin, mutta kalastoa ja vesieliöstöä ei esiinny. Noro saa alkunsa pintavesistä keräämällä tai lähteestä. Metsästä alkunsa saanut noro on peltoalueilla usein ojitettu.
Norojen, purojen ja lähteiden tyypillisiä ominaispiirteitä heikentäviä ominaisuuksia on kerätty alla olevaan taulukkoon.
Taulukko. Tyypillisiä ominaispiirteitä heikentäviä ominaisuuksia (Tolonen, ym., 2019, s. 25, 29, 33).
| Purot | Norot | Lähteet |
| vesirakentaminen | ojitukset | ojitukset |
| perkaukset | ruoppaukset | metsähakkuut |
| ojitukset | metsähakkuut | rantarakentaminen |
| patoaminen | rantarakentaminen | vedenotto ja siihen liittyvät rakenteet (mm. kaivon renkaat) |
| metsähakkuut | patoaminen | liikenneverkosto |
| liikenneverkosto | rehevöityminen | hiekan ja soranotto |
| tierummut | turpeenotto | |
| sillat | pohjaveden pilaantuminen | |
| turpeenotto | rakentaminen | |
| vedenotto |
Moni pienvesiin kohdistuva toimenpide vaatii lupamenettelyn. Viranomainen tekee päätöksen, mutta tästä huolimatta haitan kärsijä voi viedä asian AVIn eli aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Mikäli toimenpide vaikuttaa Natura2000 alueeseen merkittävästi tulee ilmoitus tehdä ELY-keskukselle (LSL 65b). Jos lupa vaaditaan jonkun muun lain perusteella, ei Natura-ilmoitusta tarvitse tehdä.
Lupamenettely on käytössä myös uudisojitusten, uudisojituksiksi katsottavien vanhojen ojien ja jokiin liittyvien toimenpiteiden kohdalla. Lupa-asioista kannattaa kysyä aina kunnan viranomaiselta tai ELY-keskuksesta. Pienvesioppaassa käydään hyvinkin selkeällä tavalla läpi asian tiimoilta huomioon otettavat lait.
Tiesitkö, että puro tai noro voi kulkea jopa maanpinnan alla piilossa? Katso tästä linkistä, videolla on suojeltu joki, jossa koski ja rannalla lähde sekä noro. Myös tekstin lopussa on lukijalle muun muassa linkki Helsingin Longinojalle, joka on kunnostettu puro (Vantaanjoen sivupuro). Sivuston videoilla kerrotaan hyvin, miten ja miksi Longinoja on kunnostettu.
Kiinnostuitko aiheesta eli kiinnostaako sinua ”oman uomasi”? Voit ottaa yhteyttä kati.ahonen@student.hamk.fi, niin selvitetään asiaa yhdessä?
Kati Ahonen, ympäristösuunnitteluopiskelija, Kestävä kehitys (240 op), Hämeen AMK, Forssa
Lähteet
Leppäranta, M., Virta, J., & Huttula, T. (2017). E-kirja Hydrologian perusteet. Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos. Haettu 17.5.2021 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/241220
Tolonen, J., Leka, J., Yli-Heikkilä, K., Hämäläinen, L & Halonen, L. (2019). Pienvesiopas. Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36. Haettu 11.5.2021 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/306503/SYKEra_36_2019_Pienvesiopas.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Muita lähteitä lukijalle
Honkakoski, P. (2020). Korkeakoski – Suojeltu joki – Korkeakosken joki – Pekka Honkakoski . Vimeo. https://vimeo.com/452226415
Longinoja. (n.d.). Kunnostusvinkkejä täsmäkunnostus – Longinojan opit käyttöön. Haettu 18.5.2021 osoitteesta http://longinoja.fi/puro/
YLE Areena. (11.10.2011). Lyhytfilmi uitoista. Tukkilaiset työssään puun uitossa ja tukkilaiskilpailuissa Viialassa.4. (22.12.1948) . YLE Areena. https://areena.yle.fi/1-50146557
Suomen vapaa-ajankalastajat. (12.1.2021). Suolta tuleva puro . Youtube. https://youtu.be/rEvutJ5eaLM
